Musiikkia ja fiiliksiä

Tässä sitä istutaan kotistudiolla työpäivän jälkeen ja nautitaan  päiväsumppia tuttuun tyyliin.Tuli hommattua tänne tollanen "inspiraation lähde", joka liplattalaa kivasti kuin keväinen puro ikään. Josko tästä sais ideaa kenties vaikka uudelle biisille. Taikka sitteen tyydyn hakkaamaan Trials Fusionia pleikkarilla..
Joitain biisin raakileita olis tossa tekeillä, mutta väkisin ei viiti vääntää. Zombie Haze on tähän mennessä uusin julkaisu ja sillä alkaa olemaan jo vuosipäivä käsillä. Tänä vuonna täytyy kyllä puskee ilmoille enemmän kuin yksi biisi (mut ei väki pakolla ;). Soittelenpa tässä muutamat biisit ja katselen ikkunasta ulos tuonne hyytävään, mutta niin auringon täyteiseen pakkasilmaan. Se olis melkein lenkin paikka!

Pelipohdinta: Skate Vs Tony Hawk

Ikä lähenee meikäläisellä kolmeakymppiä, mutta edelleen erinäiset extremelajit etenkin lautailut kiinnostavat, kuin 15 vuotta sitten. Nykyään tosin lähinnä töllöstä katsottuna tai peleinä pelattua vaikka kyllä cruiserilautakin vielä kaapista löytyy.

Kiinnostukseni skeittipeleihin alkoi ensimmäisiä Tony Hawk Pro Skater (THPS) pelejä pelaillessani ensimmäisellä pleikkarilla joskus 2000 luvun vaihteessa. Sarja tempaisi mukaansa loistavalla pelattavuudellansa, sekä erittäin koukuttavalla trikkien ketjuttamisella ennätys pistekomboa tavoitellessa. Etenkin kaveria vastaan kisaillessa pelin parissa kului hyvinkin paljon aikaa. Itselleni sarjan merkittävimmät ja parhaat osat olivat THPS3, sekä Tony Hawk Underground (THUG) 1 ja 2. THUG:ssa oli loistava nettipeli ja laudaltakin pääsi pois kävelemään ja kiipeilemään, mikä oli raikas tuulahdus jo melko läpi puhki pelattuun Tony Hawk sarjaan. THUG2 jälkeen sarja ei jaksanut enää juurikaan kiinnostaa ja seuraavat Hawkit olivatkin aikamoisia pettymyksiä, mukaan lukien Ps3:lle tehty THPS HD (2012), joka kömpelö yritys miellyttää oldskool faneja.
2007 skeitti-intous kuitenkin palasi, kun Playstation 3:lle julkaistiin uudenlainen enemmän realistista skeittausta tavoitteleva peli nimeltä Skate. Tämä oli erittäin raikas ja näyttävä paluu skedemaailmaan, koska pelimekaniikka oli jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Sarjan kaikki kolme osaa on tullut pelattua läpi ja Skate 3 pyörii silloin tällöin pleikkarissani vieläkin.
Muitakin skeittipelejä on tullut kokeiltua, mutta aika kehnoja virityksiä ne ovat olleet. Viimeisimpänä muutamalla eurolla PS Storesta lataamani Shaun White Skateboarding, joka oli aivan kamalaa kuraa.

Mutta mitäs jatkossa?

Huhuja olen kuullut, että uusi Tony Hawk peli olisi tekeillä. En sitten tiedä ulkaltaako siltä enää odottaa paljoakaan jos sellainen nyt tulee joskus. Toisaalta tauko on voinut tehdä haukalle hyvääkin, mutta en sitten tiedä. Sen sijaan toivoisin jatkoa Skate 3:lle. Sarjalla olisi huimasti vielä potentiaalia käyttämättä ja nyt uuden sukupolven konsoleilla olisi mahdollisuudet vaikka mihin.

Skate 4?

Käytän nyt siis vertauskuvana sarjan viimeisintä osaa eli Skate 3. Pelissä voisi olla toki isompi, yksityiskohtaisempi, avoimempi maailma. Ei väliä onko se mallinnettu jostain oikeasta miljööstä vai täysin keksitty kunhan siellä on hauska skeitata ja käyttää älynnystyröitänsä hienoimpien spottien löytämiseksi. Kenttä(parkki)editori on aina plussaa. Oman hahmon kustomointiin voisi panostaa huomattavasti monipuolisemmin (siinä kohtaa mallia THPS:sta). Etenkin nettipelissä on hienoa erottua muista. Fysiikan mallinnus on ollut Skate sarjassa jo alusta alkaen näyttävää, joskin monesti melko huvittavaa katseltavaa hahmon sinkoillessa ja vääntelehtiessä bugien saattelemana. Sillä saralla kuitenkin uskon, että tämän päivän teknologialla pystyttäisiin melko realistisiin ja näyttävämpiinkin tuloksiin, sekä entistä parempaan pelattavuuteen. THUG henkinen mahdollisuus kiivetä erilaisiin paikkoihin lauta kainalossa (tai selässä) toisi myös lisää uusia ulottuvuuksia, sekä vapauden tuntua peliin. Hall of Meat eli niin kutsuttu lihamylly oli kiva lisä, mutta ei mielestäni ollenkaan pakollinen tähän muuten realistisempaa skeittausta hapuilevaan sarjaan. Musiikit ovat olleet teemalleen sopivia, eikä niistä sen kummenpaa mainittavaa. Moninpeli on Skateissa ollut aina pienoinen pettymys. Lähinnä pelimoodien suppea ja tylsä valikoima tekee sille hallaa. Esim Haukoista tuttu Trick attack sopisi joukkoon täydellisesti ja miksei vaikka Graffitikin (maalaillaan paikkoja temppuja tekemällä). Nettipelin lisäksi jaetun ruudun kaksinpeli olisi myös poikaa.
Nämä olisivat kohtuu helppoja juttuja toteuttaa (luulisin) jos vaan tekijöiltä intoa vielä löytyy lajia kohtaan.

Peliarvostelu: Daylight (PS4)

Miksikö teen arvostelun tästä?.. noh varmaankin siksi, että tekele jäi mieleeni, eikä kyllä kovinkaan positiivisessa (päivän)valossa. Teen siis tämän kirjoituksen noin vuosi sen jälkeen kun pelasin kyseisen pelin läpi, joten kaikki yksityiskohdat eivät varmastikaan ole ihan tuoreessa muistissa.
Suurena kauhuelokuvien/pelien ystävänä odotin tätä peliä jonkin verran, kun olin siitä etukäteen jotain lukenut ja idea tuntui houkuttelevalta. Kun tapaus sitten julkaistiin muistaakseni noin kymmenen euron hintaluokkaan (mikä tässä voi mennä pieleen?), ostopäätös oli selvä etenkin kun pelistä pääsi nauttimaan 3D:nä!
Pelasin tämän 55 tuumaisella LG:n 3D televisiollani ja toki 3D muodossa. Pelin alkaessa ihmettelin kun ruudunpäivitys oli melkoisen tahmaista, aivan kuin olisi pelannut sitä juuri ja juuri minimilaitevaatimukset täyttävällä PC:llä. Jatkoin kuitenkin peliä eteenpäin toivoen, että ongelma korjaantuisi tai edes vähän paranisi, mutta toisin kuitenkin kävi.. Etenkin viimeinen maailma, joka yritti olla vähän muita putkisokkeloita avoimempi oli jo aikalailla pelikelvoton. Kuitenkin verenmaku suussa jaksoin juosta pelin läpi ja olikin tietynlainen helpotus kun lopputekstit paukahtivat ruutuun.
Daylightin juoni on jotain aivan turhaa huttua ja jokaisessa kentässä tavoite on tasan sama: Etsi sokkelosta lippulappuset ja "exit portaali" aukeaa, mene sinne ja seuraava sokkelo jo odottaakin. Tehtäviä vaikeuttaa sama mörkö, joka kummitelee pelin jokaisessa kentässä. Sen ilmestyessä kannattaa kääntää katseensa muualle mikäli ei halua kuolla. Teemoja on 5 erilaista, joissa jokaisessa muutama osuus. Käytännössä alueet eivät kuitenkaan eroa toisistaan juuri muuten kun ulkonäöltään ja joka paikassa on niin helvetin pimeää. Pelaajalla on varusteinaan älypuhelin, josta näkee sokkelon kartan sitä mukaa kun siellä on hortoillut ja jonka taskulampun valolla näkee edes vähän mihin mennä. Mukaan tarttuu matkan varrella myös hohtotikkuja valaisemaan hetkeksi paremmin ympäristöä ja flareja joilla saa hetkellisesti peloteltua kummitusta tiukan paikan tullen. Ja näitähän löytyy ihan loogisesti sieltä sun täältä. Äänimaailma koostuu lähinnä muutamista rasahduksista, kiljaisuista ja paukahduksista, jotka ovat myös jokaisessa kentässä täysin samat. Pelihahmo toistelee typeriä repliikkejä vähän väliä, kuten "where am I" ja "It's so dark"... no shit! Sokkelot generoituvat sattumanvaraisesti jokaisella peli kerralla erilaisiksi, joka lupaa ns erilaisen pelikokemuksen jokaiselle paikkojen koluamiselle. Tämä tuntuu kuitenkin turhalta kun jo yksikin läpipeluu on puuduttava ja ankea kokemus. Graafisesti Daylight ei ole erityisen näyttävä ja ainakin 3D:nä pelatessa tekstuureissa oli melkoisesti bugeja. Pahinta oli kuitenkin ruudunpäivityksen takkuilu, joka teki pleikkaristani hetkellisesti sähkökiukaan.
En voi suositella tätä oikeastaan kenellekään teknisen kömpelyytensä ja itseään toistavan ideaköyhän pelattavuutensa takia. Hyvänä puolena mainittakoon, että peli on melko lyhyt. Jos haluat samantyylistä, mutta hyvää kauhua edulliseen hintaan, niin kannattaa hankkia Outlast.

Tuntemattomilla vesillä

Olen jo pidemmän aikaa pohtinut, että ajatuksia pitäisi päästä purkamaan paperille (tai pikseliruudulle) ja nyt vihdoin otin itseäni niskasta kiinni sen asian suhteen.
Otsikkoon viitaten, saas nährä mitä tuleman pitää, kun allekirjoittanut ei juuri koskaan ole kirjallisuudesta niin välittänyt, eikä paljoakaan ole tullut mitään kirjoiteltuakaan. Ideana olisi siis jakaa ajatuksia pääasiassa omasta musiikista ja siihen liittyvistä asioista, sekä mm konsolipeleistä mitä itse on tullut pelailtua tai mitä haluaisin pelata tulevaisuudessa. En kuitenkaan rajoita blogiani pelkästään näihin aiheisiin, vaan tänne voi tulla oikeastaan ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä.

Kaikenlaisia ajatuksia sitä pulpahtelee mieleen asiasta jos toisesta, mutta niiden muuttaminen paperille järkeviksi lauseiksi saati kappaleiksi onkin sitten aivan toinen juttu. Nyt on kuitenkin tullut aika koota itseni kera kahvi kupposen ja laittaa inspiriaation suonet sykkimään! Myös Protushista sitten enemmän toisissa kirjoituksissa. Protushin musiikkia voi käydä kuuntelemassa Mikserissä, Soundcloudissa, sekä Youtubessa (linkit löytyy sivulta) ja Facebookista löytyy ns fanisivu "Protush (Heikki T)" mistä kannattaa tykkäillä ainakin jos konemusiikki on lähellä sydäntä!

Ei muuta tällä kertaa. Näitä putkahtelee tänne lisää pikku hiljaa ja sama pätee näissä kun musiikissanikin, koskaan ei tiedä minkälaista on seuraavaksi luvassa.