Lisämuistia konsoliin ja kevään pelikuulumiset

Tulihan se tämäkin testattua, kun ilmaiseksi sai

Kannattava investointi

Tämän hetkinen saldo

Tuli viimein hankittua ulkoinen kovalevy PS4 käyttöön ja oli meinaan paras ostos aikoihin! Gigantista poistin 3 teraisen Seagaten USB3.0 möhkäleen hintaan 119€. Ei mielestäni ollenkaan paha hinta/laatusuhde ja toimii, kuin unelma. Helposti ja suht nopeastikin naputtelin vajaat sata peliä pleikkarin ulkoiseksi tallennustilaksi muutetulle Seagatelle. Alkuun hieman epäröin, kuinka hyvin tämä voisi toimia, mutta en ole minkäänlaisia eroja huomannut esim latausajoissa. Tuntuu jopa vähän hassulta, kun pleikkarin oman muistin kanssa oli koko ajan ongelma, että mitä poistaa saadakseen toisen pelin tilalle, niin nyt en saanut käytettyä kuin 1/3 osan muistikapasiteetista ja lähes koko arsenaali on inessä. Suosittelen ehdottomasti, mikäli PS4:n oma tallennustila käy vähiin. Ainut miinus tuossa on nyt vaan valinnan vaikeus mitä peliä keskittyisi pelaamaan.

Tässä pelissä on tyyliä, gorea ja oldskoolia. The Evil Within

Kuulumiset pelirintamalta

Viime aikoina on ollut vähän turhautumistakin pelaamisen suhteen. Yhä useammin tulee se tunne "tämä on jo nähty ja koettu liian monta kertaa" etenkin avoimen maailman seikkailupeleissä. Nyt viimeisimpänä mahtava Horizon: Zero Dawn, jota olen pelannut yhteensä noin muutaman tunnin verran. Upea peli, mutta hyvin vaikea pitää kiinnostusta yllä, että jaksaisi kehittää hahmoa ja edetä tarinassa sivutehtävien ohessa jne jne. Sama ongelma ollut kyllä monissa muissakin peleissä, mutta välillä pidempi on tehnyt eetvarttia. Nyt viimeisimpänä jatkoin eteenpäin The Evil Withiniä todella pitkän breikin jälkeen ja vähän jopa innostuin siitä. Oikein mainio ja tunnelmallinen kauhupeli, josta voisin kirjoittaa oman jutunkin joskus. Myös Wolfenstein: The New Orderia on tullut jatkettua eteenpäin. Kelpo FPS, johon on helppo päästä sisälle pidemmänkin tauon jälkeen. Samoin FarCry Primal. Sitten ovat esim nämä Steep, Trials Fusion ja Dirt Rally, jotka menevät mukavina pieninä "välipaloina" kun ei muuta keksi. Nyt siellä jo ihmetellään, miten ehdin noita kaikkia edes työssä käyvänä perheellisenä pelaamaan. Noh, vähän huonosti, mutta pienissä erissä ihan hissukseen.

Steepissä tulee nättejä lumienkeleitä

Ne kuolemattomat

Ns kuolemattomia ovat sitten nämä pelit, joita kutsun "viihdepeleiksi". Niitä pelataan yleensä kavereiden kera samalta sohvalta huurteisia nauttiessa. Tämän genren kermaa ovat mm. Wormsit, Planet Minigolf, Tekkenit, Mod Nation Racers, Rocket League ja noh, täytyy myöntää, että jossain kohtaa iltaa monesti myös Sing Star alkaa pauhaa. Listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka.
Vaimon kanssa pelattaviksi hyvin pitkäikäisiksi peleiksi ovat muodostuneet kevyt ajantappopeli Minecraft, jonka maailmaa olemme muovailleet nyt kolmisen vuotta (toki selviytymistilassa). Toinen peli on uskokaa tai älkää Call of Duty: Black Ops 3 online moninpeli, jossa useampi Prestige jo kertynyt molemmille vuosien aikana. Käytettyjä tuntimääriä näiden pelien parissa ei edes uskalla laskea, mutta eikös tämä juuri ole sitä parasta parisuhdeaikaa? ;)
Se on taas kerran mainittava, että harmittaa tämä jaetun ruudun moninpelien hiljalleen katoaminen etenkin isoista nimikkeistä. Toki internetpelaaminen on hienoa ja mahdollistaa paljon ihan erilaisen ulottuvuuden pelaamiselle, mutta sen ei tarvisi silti hylätä vanhaa kunnon splitscreeniä kokonaan. Tästä pakko on antaa rispektit mm. Call of Duty sarjalle!

Kimppakivaa CoDissa

Kannattaako tätä edes selitellä