--- Tuiskunen.blogspot.fi ---
on yksi allekirjoittaneen tavoista purkaa mielen syövereistä pursuilevia ajatuksia ihmisten ilmoille, joten täältä löytyy muun muassa asiaa ja arvosteluja konsolipeleistä, sekä musiikista. Huumoria ja myös vähän diipimpää pohdintaa elämästä, sekä ihan vaan satunnaisia tarinoita meikäläisen maailmasta.

Kategoriat:

tiistai 24. tammikuuta 2017

Ensitunnelmat: Resident evil 7 (PSVR)


 HUOM ei spoilereita!

Tätä on odotettu! Beginning hour ja Kicthen demoja pelatessani odotukset olivatkin nousseet melko korkeiksi etenkin hienosti toimivan VR:n ansiosta. Se jos mikä viimeistään todisti, että psvr:llä pystyy tekemään kunnollisiakin pelejä teknisistä rajoituksistaan huolimatta!

Peli alkaa mukavasti elokuvamaisella videolla rauhallisissa tunnelmissa. Juoni menee kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että päähahmomme Ethan lähtee etsimään kolme vuotta sitten kadonnutta vaimoaan Miaa, saatuaan tältä viestiä, jossa pyytää tulemaan luokseen. Ethan pysähtyy autollaan saamaansa osoitteeseen keskelle korpea valtavan kartanon eteen, josta itse peli alkaa.

Ensimmäinen fiilis oli jälleen "WAU", kun istut autossasi ja katselet ympärillesi ikkunoista. Hyvin toden tuntuinen tunne se oli. Sitten astutaan ulos autosta, ensi kertaa siis ulkotiloihin. Resoluutio ei hivellyt silmää kauemmas katsoessa, vaan itselläni alkoi hyvin pian tämä ikävä vr pahoinvointi. Lähimaastoa tutkiessa grafiikka on melko selkeää välillä jopa hämmentävän hyvää, mutta vähänkään kauemmas katsoessa aikamoista puuroa ja sahalaitaa. Liekö tämä johtuu siitä, että Ressu ei ole pelkästään vr:lle suunniteltu peli? Oli miten oli, kun ulkoa päästään takaisin sisätiloihin tilanne helpottaa huomattavasti. Täytyy vaan nyt toivoa, ettei noita ulko-osuuksia ole paljoa enempää. Onneksi tätä voi kuitenkin pelata halutessaan ilman kakkuloitakin.


Tunnelma on heti kartanoon astuessa mukavan ahdistava ja vr vielä vähintäänkin tuplaa illuusion. Se tunne, kun kahlaat viemärin pohjilla juuri ja juuri leuka veden pinnan yllä ja vedestä pulpahtaa irtonainen pää naaman eteen, on jo kauhun "next level" vr laseilla ja hyvillä kuulokkeilla pelatessa. Tai kun murhan himoinen vihu käy kimppuusi keittiöveitsen kanssa. 3D on huikea! Välillä joutuu kyllä hengähtämään, että uskaltaa liikkua paikasta toiseen. Onneksi on kätevä kartta (jahka sen on löytänyt) käytettävissä napin painalluksella.
Taistelu vr:llä sujuu mielestäni moitteettomasti. Pistoolia ja kirvestä on tullut kokeiltua, eikä mitään tarkkuusongelmia ole ollut. Kääntyminen tapahtuu, joko päätä kääntämällä tai toisella tatilla tietyn astemäärän "sykäyksinä". Yhden sykäyksen määrän voi valita asetuksista muutamista eri vaihtoehdoista. Muuten en ole vr asetuksia tutkiskellut enempää.

Näin parin suht lyhyen testisession jälkeen sanoisin, että Resident evil 7 on kelpo vr peli. Varmasti parempiakin alkaa tippua, kun tekijät pikkuhiljaa ymmärtävät vr:n vahvuudet ja heikkoudet. Jännityksellä silti odotan minkälaisia hirviöitä ja yllätyksiä pelillä on tarjota, kun vasta ihan alku taipaleellahan tässä olen. Voin suositella tätä kyllä jo nyt, mikäli kauhu on yhtään sinun juttusi!

Striimiä ja pelivideota pistän jossain kohtaa twitchiin kun ehdin:
https://www.twitch.tv/heikkit <--- löytyy tuolta

maanantai 23. tammikuuta 2017

Tammikuun teemana Zombit




Ajattelin tässä vähän lätistä noista elävistä kuolleista, joita zombeiksikin kutsutaan ja samaan syssyyn ujuttaa jotain uudesta Resident evil pelistä.

Nyt on siis se hetki, kun pitkään odottamani kauhuelämys Resident evil 7 on julkaistu ja mikä parasta, täydellä Playstation VR tuella! Demo versio Beginning hour oli niin mahtava virtuaali todellisuus (PSVR) kokemus, että pelasin sitä kerta toisensa jälkeen, odottaen tätä varsinaista julkaisua. Suunnitelmissa olisi pistää jossain kohtaa vähän pelivideota ja mahdollisesti livestriimiäkin kyseisestä pelistä, koska sitähän on aina hauska katsoa, kun toinen pööpöilee köntsät housussa kauhukartanossa ;-) Jonkinlainen arvio/fiilistely tänne blogiini ainakin tulee, jahka pääsen kunnolla Biohazardin tunnelmiin!

Zombit ovat kiinnostaneet meikäläistä niin leffoissa kuin peleissä jo pienestä pitäen. Tarkalleen en tiedä miksi, mutta kai ne ovat juuri sopivan rumia ja ahdistavia lahdattavia tällaiselle kauhufriikille kun minä. Zombeista saa myös aikaiseksi hyvää komiikkaa ja huonoimmat kauhua yrittävät zombbarileffat käyvätkin komediasta, vaikka sitä ei itse toivoisikaan. Viimeisimpänä zombifloppina muistan katselleeni Netflixistä Disaster L.A (traileri), huh mitä kuraa. Parhaasta päästä sen sijaan leffapuolelta löytyy mm. Resident Evil (se ensimmäinen) ja 28 päivää myöhemmin.
Peli puolella mm. Dying Light, Call of Duty sarjan Zombies, Resident evil sarja ja Red Dead Redemptionin Undead nightmare ovat pelaamieni zombipelien aatelia.
Jos itse pääsisin suunnittelemaan pelin, siinä olisi myös aivan varmasti zombeja matkassa. Call of Duty Black Ops 2 Zombies moden Transit versiosta olemme kaverin kanssa pitkään haaveilleet, kuinka loistavasti siitä saisi laajennettua vaikka kokonaisen oman pelinsä, joka olisi varma hitti!

lauantai 21. tammikuuta 2017

Tammikuu ja jumankekka UUSI KAPPALE meikäläiseltä!



Enpä olisi uskonut, että näin nopeasti edellisen biisin jälkeen saan inspiksen ja vieläpä kokonaisen uuden biisin kasattua valmiiksi asti! Jonkinlainen simppeli musiikkivideokin oli tarkoitus tehdä ja materiaalia siihen on kuvattunakin, mutta mielestäni tästä ei tullut "biisille arvoinen", joten katsotaan julkaisenko sitä ollenkaan. Syinä lähinnä ainoana editointiohjelmanani (huonosti) toimiva Windowsin oma Elokuvatyökalu ja ajan puute. Onneksi kuitenkin musiikki täytyy myöntää, että olen jopa tyytyväinen kappaleeseen.

Biisin idea syntyi tyttäreni joululahjaksi saamasta nukkekodista ja joltain viime kesänä häälahjaksi saadusta voodoonukke avaimen perästä, jota hieman itse tuunailin "creepymmäksi". Teemaltaan biisin piti alunperin olla ehkä enemmän "kauhua" ja videon piti kuvailla visuaalisesti nuken aiheuttamaa kaaosta nukketalossa, mutta siitä tuli loppuen lopuksi kuitenkin vähän muuta. Biisin nimi-idea tuli yllättäen nukesta ja mielessä pauhaavasta Progidyn hittibiisistä Voodoo people. En mitenkään sen enempää syventynyt voodoo kulttuuriin. "Se vaan kuullosti hyvältä" periaatteella taas mentiin.

Genre on jälleen kerran jotain enemmän persoonallista ja massasta poikkeavaa, mitä nyt meikältä on yleensä totuttu kuulemaan. Se voisi hyvin olla sekoitus Prodigya, Enigmaa ja jossain määrin vaikka Darudea. Oma tyylini toki vahvasti läsnä ja kaipa tätä ihan kivasti tanssiakin voi. Mutta eipä siitä sen enempää, kun popittelemaan vaan alta löytyvistä linkeistä!


Myös youtubesta:
 

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Karibian risteily 2016

Ajattelin nyt viimein taltioida jonkinlaisen tiivistelmän tästä syksyllä 2016 tehdystä mahtavasta reissustamme vaimon, sekä yhden tuttavapariskunnan kanssa. Se oli siis toisin sanoen häämatkamme.

Lentoreittimme koostui kolmesta eri pätkästä. Ensin Tampereelta Tukholmaan ja sieltä Osloon, josta pidempi raapaisu päämääräämme Miamiin. Miamissa yövyimme kolme yötä parissa eri hotellissa, jonka jälkeen saavutimme reissun kohokohdan, eli viikon mittaisen risteilyn kohtalaisen hulppeella paatilla nimeltä Oasis of the seas.
Miamin hotellin huudeilta
Tämä Suomen turuus valmistettu botski oli 75 metriä korkea, siellä oli 17 kerrosta ja porukkaa sinne mahtui lähemmäs 10 000 henkeä. Henkilökuntaa taisi olla jotain parin tuhannen kieppeillä, eli palvelijoita riitti joka lähtöön (välillä tuntui että jopa hieman liikaakin). Laivan aktiviteetteihin kuului mm. Minigolf radat, pelihalli, Zipline vaijerirata, Casino, koripallo/lentopallo kenttä, surffaus simulaattori, uima-altaita, jääshow, standuppia, livebändejä, pöytätennistä ja tietysti valtava määrä baareja ja ruokapaikkoja aina pitserioista Ala carteen.
Aamupala jälkkäreitä
Syöminenhän tuolla laivalla oli kaikille matkan maksaneille ilmaista lähes joka mestassa, mutta koska olimme häämatkalla, saimme yllätykseksemme vielä "ultimate package" juomapassit ilmaiseksi, eli meille myös aivan kaikki juomat olivat ilmaisia! Siellähän sitten tulikin tissuteltua ja maisteltua jos jonkinlaista drinkkiä ja murkinaa. Voin kyllä sanoa, että ruoasta ei tällä reissulla ollut pulaa! Jo pelkällä buffetilla, joka taisi olla neljä kertaa päivässä, eli auki lähes tulkoon koko päivän eri kattauksineen, olisi elänyt herrakaisesti koko matkan. Ja sitä ruokalajien määrää (huhhuh) ei voi edes verrata näihin perus Silja Linen buffetteihin tms.
Monesti sitten illan kähmyrässä kävimme hakemassa pizzaa hotellihuoneisiimme, kun tulimme casinolta tai baarista ja muut paikat olivat jo sulkeneet ovensa siltä päivää. Ala Cartessa oli myös nimikoitu pöytä meille joka illalle kävimme siellä tai emme. Ja parina iltana kävimmekin. Jos nyt ruoasta vielä jotain mainitsen niin miälevvikasia hodareita ja pehmiksiä sai tehtyä erinäisissä ruokapisteissä, hampurilaisista puhumattakaan.

Pizzamesta
Kauppa-aukio
Buffetin kokeilla oli tyyli hallussa
Häämatkamme johdosta myös hyttimme upgradettiin parvekkeelliseen ilman lisäkustannuksia, josta oli mahtavat näkymät merelle ja saarille (valaita en onnistunut bongaamaan!). Hyttiin oli ensimmäisenä päivänä ilmestynyt pari pulloa shampanjaa ja suklaakuorrutettuja mansikoita. Hytin varustukseen kuului pieni jääkaappi, telkkari, sohva, mahtava sänky, pesutilat ja mitä näitä juttuja nyt yleensä hyteissä on. Meillä olisi ollut mahdollisuus tilata koska vaan ruoat hyttiimme tarjoiltuna, mutta jostain syystä kuitenkin jätimme kokonaan tämän mahdollisuuden käyttämättä ja kävelimme ruokamme eteen. Söimme kyllä senkin edestä.  Toisin kuin normiristeilyillä olemme tottuneet, tuolla ruokia ja juomia sai vapaasti kuskata hyttiin tai oikeastaan minne halusi. Siivoojat sitten luonnollisesti huolehtivat jäljistämme. No ei me oikeesti mitään kauheen sikoja oltu.. kai..
Saarella oli joku suomalainen apina.. tai parikin, yks oli kuulemma Kuusamosta
Frozen Mojito
Ryhmä rämä
Tuon aluksen koko oli kyllä melko käsittämätön. Siellä kävellessä ei aina tajunnut olevansa laivassa etenkään "kauppakadun" liikkeitä katsellessa tai laivan oman keskuspuiston ulkobaarissa istuessa. Aktiviteetteja ja paikkoja piisasi sen verran paljon, ettei kaikissa ehditty viikon aikana käydä. Toki toisissa mestoissa kävimme useammankin kerran, kun oltiin hyväksi havaittu ja olihan siinä kolmena päivänä maissa käyntiäkin, joka söi aina suuren osan kyseisestä päivästä.

Central Park
Casino
Minigolf
Kauppakatu
Keskuspuisto ylhäältä päin
Palvelu pelasi tällä risteilyllä ja niin kuin tossa aiemmin jo mainitsinkin, väillä jopa vähän liiankin hyvin. Hyttejä haluttiin siivoja useamman kerran päivässä ja vähän väliä joku tuli kysymään ruokaillessa miten voisi olla vielä avuksi. Altailla aurinkoa ottaessa henkilökunta kävi aktiivisesti kyselemässä saisiko olla jotain juotavaa. Eihän näistäkään kyllä miinuspisteitä voi antaa ja mikä oli oikein mahtavaa, kaikki olivat iloisia ja ystävällisiä asiakaspalvelijoita, toisin kun monesti Suomessa! Kaikesta huolimatta "Do not disturb" kyltti keikkui ovessamme suht useasti.

Reissu oli kaiken kaikkiaan mahtava ja jos joskus on vielä varaa, niin voisihan tuon tehdä uudelleenkin! Ei se halpaa ollut ja kaikkien menojen jälkeen budjettimme ylittyi aika rajusti, mutta kokemus oli kuitenkin sen arvoinen, että voin suositella sitä melkeen kenelle tahansa! Tämä oli siis hyvin tiivistetty kertomus matkastamme. Siitä riittäisi höpöteltävää vielä vaikka kuinka!


random
Pakollinen matka setup












maanantai 9. tammikuuta 2017

Alkaneen vuoden ensimmäiset jorinat

Olipa tuossa hiljattain eräs hauska iltama, kun extemporee pistettiin vaimon ja kaveripariskunnan kanssa Pleikkarilla Call of Duty partyt pystyyn. Perheellisiä, kun tässä ollaan ja ajankohtien yhteen sovittaminen toisten kanssa on toisinaan lähes mahdotonta, niin onneksi nykytekniikka tulee tässä kohtaa apuun!
Läppäriltä Facebook videopuhelua illan viettokamuillemme ja pleikkarilla kutsut peliryhmäämme. Virtuaalibileet voi alkaa! Alkuun tahkoimme koko maailmaa vastaan online multiplayerissa, mutta huomattavan turpamyllytyksen jälkeen päätimme vaihtaa mättämään zombeja pataan oikein urakalla, josta sitten muodostuikin kyseisen illan hitti!
Eipä sitä aina jaksa pelaamallakaan iltamia viettää, mutta tämä oli kyllä oikein hauskaa jo pelkästään seuran puolesta ja kun juttelee siinä samalla videokuvan kera, niin tunnelma on lähes kuin oltaisiin kaikki saman katon alla. Jonkun mielestä voi kuulostaa oudolta, mutta hei, ainakin parempi kun ei mitään ;)

Pysykää ny paikoillanne, että mä saan kuvan teistä!
Uusi vuosi ja uudet kujeet niin sanotusti. Videoiden tekeminen on viime aikoina alkanut kiinnostaa yhtenä harrastuksista, mutta mitä kuvata, miten ja miksi. Noh. Pelailua ainakin tulee harrasteltua silloin kun aikaa on, niin miksipä en kuvailisi siitä parhaita paloja, etenkin, kun PS4 tekee sen niin helpoksi. Pari kertaa jo kokeilin suoraa lähetystäkin ja hauskaa oli. mm. Resident evil 7 VR (Virtual Reality) demon parissa. Sehän on jo sekin jonkinlaista viihdettä, kun "paskon housuuni" sitä pelatessani (sitten koko versiosta puhumattakaan!) on se niin pirun jännä. Omaksi ja muiden iloksihan näitä tehdään ja kai sitä voisi muutakin, kun pelejä kuvailla jos tässä vielä oikein innostutaan!

Näitä blogeja ajattelin myös kirjoitella aina, kun inspistä löytyy, mutta musiikin tuottaminen on edelleen se ykkös harrastus. Mahtavaahan se olisi jos nämä joskus poikisivat leipääkin taloon, mutta hauskaa se on näinkin kun voi pohtia, tuottaa ja luoda vapaasti mitä haluaa ja milloin haluaa :) Jos vielä jotain liikuntaakin.... nääh, töissä sitä sit.. Katotaan uskaltaako vanha ens kesänäkin vielä laudan päälle kurvaileen!