Kevyt pakkaslumipeite on jälleen muuttanut Atalanlehdon rauhalliseksi lumiparatiisiksi. Täällä se mieli lepää vanhoilla kotikonnuilla. Tämä talvi on kyllä muutenkin pääosin hemmotellut lumen määrällä, niitä ketkä siitä pitävät. Ihan jees, koska talvi on talvi ja silloin pitää pikku pakkanenkin olla ja tottakai lunta maassa. Pienempänä sitä sai kuulla, etteivät omat lapseni koskaan tulisivat lunta edes näkemään muuten kuin telkkarissa, koska ilmastonmuutos, mutta hah! toisin kävi onneksi. Kyllä sitä täytyy vielä omien ipanoitten kanssa päästä samoihin pulkkamäkiin, joissa itse tuli nassikkana rymyttyä. Ai että sitä nostalgian määrää! Muistoja lapsuudesta putkahtelee mieleen toinen toistansa.
Taas päästiin tähän meikän "nostalgiahulluuteen" ja näissä maisemissahan nostalgiaa riittää. Lenkillä tulee käppäiltyä useimmiten Atala, Tasanne, Kumpula, Holvasti, Leinola, Linnainmaa ja Vehmainen huudeilla. Kaikki tuttuja rakkaita seutuja, joista kuitenkin aina löytyy silloin tällöin uusiakin paikkoja, mistä en ole aiemmin kulkenut. Tuossa joku aika sitten lenkkeillessä tuli hassu fiilis , kun käppäilin uutta reittiä ns hitusen eksyneenä ja tulin pellon reunaan miljööseen, josta aivan vastaavanlaisen olin juuri hiljattain nähnyt unessani. Vähän niinkun dejavu ilmiö.
Jos osaisin piirtää, piirtäisin ehdottomasti unissani nähneitä eeppisimpiä paikkoja ja tilanteita. Ne ovat kyllä hyvin tallessa päässäni, mutta niiden ulkoistaminen paperille olisi mahtavaa, jopa inspiroivaa. Täytyy koittaa näin muilla menetelmillä tekstin ja ehkäpä musiikin muodossa avata niitä tunnelmia, joita tajuntani sopukoissa velloo.
 |
| Mancave |
Kiitos vielä kerran lukijat!
Noin kolme vuotta olen nyt näitä juttuja kirjoitellut vähän millon mistäkin aiheesta hyvin säännöllisen epäsäännöllisesti ja on ollut kyllä mukava huomata näyttökertojen lisääntyneen vuosien varrella. Kyllä näitä joku seuraa! Toki sekin vaikuttaa paljon milloin kirjottaa ja mistä, mutta en paljonkaan näitä ole mainostanut omaa Facebook sivuani lukuunottamatta. Nyt on kuitenkin 10K sivun näyttöä ylittynyt, kiitos siitä!
Blogin tulevaisuus jatkuu näillä näkymin samalla kaavalla eli juttuja putkahtelee aina silloin, kun tekee mieli kirjoittaa jostain. Tämä oli tällainen lyhykäinen vuoden avaus ja ilmoitus, että elossa ollaan. Pari seuraavaa tekstiäkin on jo suunnitteilla, mutta niistä sitten lisää tuonnempana.
Hyvää alkanutta vuotta 2018!
 |
| Lunta ja pikku pakkanen |
 |
| Takapihan tunnelmia |
