Testissä PS4 PRO

PS4 on ollut allekirjoittaneella jo melkein julkaisupäivästä asti kovassa käytössä ja pelejäkin siihen on kertynyt lähes sata zipaletta. Monet näistä on toki Plus jäsennyyden johdosta tulleita "ilmaisia" kuukausittaisia pelejä, joita kaikkia en ole edes kokeillut, mutta joka tapauksessa 500 gigan kovalevy on jo useamman vuoden huutanut hoosiannaa tilan puutteen takia. Ulkoinen 3 teran kovo korjasi hienosti tämän ongelman, mutta tuli tuo PS4 PRO myös hommattua nyt, kun graafiset parannukset ja sulavampi ruudunpäivitys alkoivat liiaksi himottaa hifistelijän mieltäni. Tässä siis mielipiteeni Pleikkari Proosta.

Ihan ensi testauksella se vaikutti täysin samalta, kun normi nelonenkin, mutta useampia pelejä kokeillessani eroja alkoi löytyä ja tunsin saaneenikin vastinetta rahoilleni (luojan kiitos).
Tähän väliin mainittakoon, että ensimmäiset testit tein LG 55" Full HD telkkarilla, koska uusi saman kokoinen 4K töllötin oli vasta matkalla uuteen kotiinsa meidän olkkariin.
Eli 1080p lättyteeveellä erot olivat lähinnä ruudunpäivitykseen, mikä sekin oli kyllä oikein positiivinen parannus. Etenkin Just Cause 3:sta pelanneet tietävät, kuinka pahasti se köhi ja pätki normipleikalla heti jos isompia räiskeitä ja mäiskeitä lensi ruudulla (ei ruudulle). PRO sen sijaan kehrää ihanan tasaisesti, eikä nytkähtele, vaikka miten koittaisi saada pelissä kaaosta aikaan. Peli nautintohan siinä muuttui jo aivan täysin. Ainakaan PS Storessa ei mainita, että JC3 olisi saanut mitään PS4 PRO tukea sen kummemmin, joten tämä sulavuus johtunee uuden pleikan Boost Modesta, jonka kai sitten pitäisi tehostaa ihan kaikkia PS4 pelejä. Loistavaa!
Normi pleikkarilla meteli on laitteen kuumetessa järkyttävä etenkin raskaammissa peleissä (ainakin omalla konsolillani), mutta PS4 PRO kehrää tasaisen hiljaisesti, jopa boost moden ollessa päällä. Täysin äänetön se ei toki ole, mutta ehdottomasti hiljaisempi, kuin vanhempi masiina.
Mitenkäs sitten VR. Muutamia VR pelejä testasin PRO:lla, mutta niistä oikeastaan ainoastaan Resident Evil 7 teki merkittävän ulkoasun ehostuksen, eikä kauemmas katsoessakaan tarvinnut enää sietää läheskään samanlaista pikselimössöä, mitä normi nelosella joutui katselemaan. Tämän ansiosta tekisi melkein mieli aloittaa RE7 kokonaan uusiksi, jotta saisi koko pelistä täyden nautinnon VR:nä.

Tuli sitten se päivä jolloin saapui uusi upea LG 55" 4K töllötin. Tässä kohtaa PRO pääsi oikeuksiinsa myös graafisen annin puolesta ja kyllä tuon pelkän television päivityksen myötä alkoivat pelit näkyä jo muutenkin aivan uudessa valossa ihan Minecraftia myöten. Uusin Call of Duty on suorastaan jumalaisen kaunis ja sulava, joten ihan sen takia kaivoin tämän hyllystä ja aloin pelata pitkästä aikaa.
Horizon: Zero Dawnin en uskonut enää voivan paljon kaunistua normipleikkariversiosta, mutta voi pojat olin väärässä! Paremman näköistä peliä en ole kuunaan nähnyt!
Se tietysti vähän häiritsee, kun PS4 PRO:n tehot eivät kuitenkaan riitä monissa peleissä, sekä ruudunpäivityksen, että grafiikan parantamiseen. On siis valittava kumpaa haluaa parantaa. Itse valitsen yleensä sulavamman pelattavuuden.

Liitännöistä täytyy antaa plussaa kolmannesta USB liitännästä, joka sijaitsee laitteen takana. Se on etenkin VR:n usbille erittäin kätevä sijainti.

Lievästi offtopicina mainittakoon, jotta elämä ei olisi liian täydellistä, kahden PS4 konsolin "yhtäaikainen" käyttö ei toimi aivan tuosta noin vaan. Lähinnä tallennusten kanssa on siis ongelmia esim. jos haluan pelata vaikkapa nyt FarCry Primalia alakerran konsolilla ja myöhemmin jatkaa sitä yläkerran koneella uusimmasta tallennuspisteestä tottakai, niin tämä ei onnistukaan, koska tallennus on ainoastaan siellä ykkös koneella. Manuaalisesti siirtämällä tallennustiedostot verkkotallennustilaan voi ilmeisesti sitten ladata ne sitä kautta toisellekin konsolille, mutta jo se että kone ei voi tehdä tätä automaattisesti, ihmetyttää kovasti. Muistaakseni PS3:lla tätä ongelmaa ei ollut. Korjatkaa jos olen väärässä. Täytyy vielä yrittää perehtyä asiaan tarkemmin.

Arvostelussa: Raemix

Onneksi pääsiäinen oli ja meni (reilu kuukausi sitten), että tämän saastan myynti saadaan kohta pikku hiljaa viimein päätökseen. Viimeisinä jäljellä olevina pääsiäis "nameina" -50% hintalapulla, eikä silti tee kauppaansa. No nyt tiedän miksi...
Jotenkin epähuomiossa ajattelin saavani jotakin Jelly beans tyylisiä karkindeeroksia maiskuteltaviksi edullisesti, mutta pussin avattuani nappasin jonkun random pökäleen suuhuni ja en tiedä oikeen mitä se edes oli. Jotakin karkkia kuitenkin.. oletettavasti. Välissä onnistuin tunnistamaan normi JB:nkin, mutta tässä nyssäkässä ei edes kerrota mitä kaikkia makuelämyksiä se sisältää. Jokaisella uuden karsun purasulla saa pelätä henkensä kaupalla mitä sieltä oikein tulee. Kun nyt ei vaan mitään ällöä purskahtaisi suuhuni.
Tein tämän arvostelun kolmen karkin maistamisen jälkeen, koska enempää en uskalla syödä. Pussi aukeskin ihan päin p*rsettä... Pahoitteluni jos joku teistä tykkää näistä, teillä on todennäköisesti makuaisti mennyt liian tulisia siipiä mässyttäessänne.

ps. huumori on hyvästä kaikille, toisin kun nämä karkit :-)

Lisämuistia konsoliin ja kevään pelikuulumiset

Tulihan se tämäkin testattua, kun ilmaiseksi sai

Kannattava investointi

Tämän hetkinen saldo

Tuli viimein hankittua ulkoinen kovalevy PS4 käyttöön ja oli meinaan paras ostos aikoihin! Gigantista poistin 3 teraisen Seagaten USB3.0 möhkäleen hintaan 119€. Ei mielestäni ollenkaan paha hinta/laatusuhde ja toimii, kuin unelma. Helposti ja suht nopeastikin naputtelin vajaat sata peliä pleikkarin ulkoiseksi tallennustilaksi muutetulle Seagatelle. Alkuun hieman epäröin, kuinka hyvin tämä voisi toimia, mutta en ole minkäänlaisia eroja huomannut esim latausajoissa. Tuntuu jopa vähän hassulta, kun pleikkarin oman muistin kanssa oli koko ajan ongelma, että mitä poistaa saadakseen toisen pelin tilalle, niin nyt en saanut käytettyä kuin 1/3 osan muistikapasiteetista ja lähes koko arsenaali on inessä. Suosittelen ehdottomasti, mikäli PS4:n oma tallennustila käy vähiin. Ainut miinus tuossa on nyt vaan valinnan vaikeus mitä peliä keskittyisi pelaamaan.

Tässä pelissä on tyyliä, gorea ja oldskoolia. The Evil Within

Kuulumiset pelirintamalta

Viime aikoina on ollut vähän turhautumistakin pelaamisen suhteen. Yhä useammin tulee se tunne "tämä on jo nähty ja koettu liian monta kertaa" etenkin avoimen maailman seikkailupeleissä. Nyt viimeisimpänä mahtava Horizon: Zero Dawn, jota olen pelannut yhteensä noin muutaman tunnin verran. Upea peli, mutta hyvin vaikea pitää kiinnostusta yllä, että jaksaisi kehittää hahmoa ja edetä tarinassa sivutehtävien ohessa jne jne. Sama ongelma ollut kyllä monissa muissakin peleissä, mutta välillä pidempi on tehnyt eetvarttia. Nyt viimeisimpänä jatkoin eteenpäin The Evil Withiniä todella pitkän breikin jälkeen ja vähän jopa innostuin siitä. Oikein mainio ja tunnelmallinen kauhupeli, josta voisin kirjoittaa oman jutunkin joskus. Myös Wolfenstein: The New Orderia on tullut jatkettua eteenpäin. Kelpo FPS, johon on helppo päästä sisälle pidemmänkin tauon jälkeen. Samoin FarCry Primal. Sitten ovat esim nämä Steep, Trials Fusion ja Dirt Rally, jotka menevät mukavina pieninä "välipaloina" kun ei muuta keksi. Nyt siellä jo ihmetellään, miten ehdin noita kaikkia edes työssä käyvänä perheellisenä pelaamaan. Noh, vähän huonosti, mutta pienissä erissä ihan hissukseen.

Steepissä tulee nättejä lumienkeleitä

Ne kuolemattomat

Ns kuolemattomia ovat sitten nämä pelit, joita kutsun "viihdepeleiksi". Niitä pelataan yleensä kavereiden kera samalta sohvalta huurteisia nauttiessa. Tämän genren kermaa ovat mm. Wormsit, Planet Minigolf, Tekkenit, Mod Nation Racers, Rocket League ja noh, täytyy myöntää, että jossain kohtaa iltaa monesti myös Sing Star alkaa pauhaa. Listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka.
Vaimon kanssa pelattaviksi hyvin pitkäikäisiksi peleiksi ovat muodostuneet kevyt ajantappopeli Minecraft, jonka maailmaa olemme muovailleet nyt kolmisen vuotta (toki selviytymistilassa). Toinen peli on uskokaa tai älkää Call of Duty: Black Ops 3 online moninpeli, jossa useampi Prestige jo kertynyt molemmille vuosien aikana. Käytettyjä tuntimääriä näiden pelien parissa ei edes uskalla laskea, mutta eikös tämä juuri ole sitä parasta parisuhdeaikaa? ;)
Se on taas kerran mainittava, että harmittaa tämä jaetun ruudun moninpelien hiljalleen katoaminen etenkin isoista nimikkeistä. Toki internetpelaaminen on hienoa ja mahdollistaa paljon ihan erilaisen ulottuvuuden pelaamiselle, mutta sen ei tarvisi silti hylätä vanhaa kunnon splitscreeniä kokonaan. Tästä pakko on antaa rispektit mm. Call of Duty sarjalle!

Kimppakivaa CoDissa

Kannattaako tätä edes selitellä