Olipa kerran päivä (niinkuin lähes tulkoon mikä tahansa päivä), kun pyörin PS Storessa selaten tarjouksia ja uusia pelijulkaisuja läpi. Hetken siinä sivua rullaillessa silmiini osui jotenkin tutun oloinen nimike, joka osoittautui Zen Studios:n Infinite Minigolfiksi. Tämähän nyt oli heti pakko hankkia ja kerron kohta miksi.
Infinite minigolf on siis samaa sarjaa aiemman sukupolven (PS3) laatupelistä nimeltä Planet Minigolf. Tämä teos yllätti meikäläisen aikoinaan loistavalla pelattavuudellaan etenkin kavereita vastaan, joko samalta sohvalta tai onlinessa. Pelissä mahtavuutta oli mm. Rataeditori, joka tarjosi käytännössä loputtomasti uusia mitä erikoisempia ratoja, joita toiset pelaajat olivat kyhänneet. Pelattavaa siis riitti niin kauan kuin pelaajiakin.
Infinite Minigolfilta oli siis jonkinlaisia odotuksia allekirjoittaneella. Ensisilmäys peliin tuo heti rennon, positiivisen ja tutun fiiliksen, kuin saattoi odottaakin. Zen Studiosin peleissä grafiikka on pirteän värikästä ja yksinkertaisen kaunista ja pehmeää. Planet Minigolf näytti hyvältä ja oli sopivan haastava kaikkine palloa pompottelevine power uppeineen. Infinite Minigolf jatkaa samaa linjaa muuten, mutta on selvästi suunnattu nuoremmalle kohderyhmälle. Tämä oli pienoinen pettymys.
Ulkoasu, pelattavuus ja haasteet ovat selvästi keventyneet edeltäjästään. Esim. Pallon reikään saaminen ei edellytä enää läheskään yhtä paljon tarkkuutta, mitä aiemmin, eikä esim lyöntiin saa kierrettä enää ollenkaan. Niin ikään PS move tukea ei enää ole. Sen sijaan PSVR tuki löytyy (en ole vielä kokeillut).
Rataeditori löytyy onneksi tästäkin ja se toimii yhtä loistavasti kuin toimi PM:ssäkin. Kenttien teemoja on tosin jostain syystä nyt vain kolme, eivätkä ne ainakaan omaa makuani miellytä niinkuin edeltäjässänsä. Onneksi kuitenkin kaikenlaisia palikoita, häkkyröitä ja vänkyröitä on ihan kiitettävästi, jotta upeita luomuksia voi saada aikaiseksi tässäkin pelissä. Myös todella haastavien kenttien teko onnistuu helposti. Peliä testaillessani toisten tekemiä reikiä oli jo noin 8500 kpl, joten pelattava ei ainakaan lopu heti kesken.
Kustomoitavaa ja availtavaa omalle avatarilleen on myös melkoinen määrä ja niiden avaamiseen tarvittavat kortit, joita saa peliä tahkoamalla, kannustaa jatkamaan.
Yksinpelissä on jokaisessa kolmessa teemassassaan neljä osuutta, joissa kaikissa kolme vaikeusastetta (pienten variaatioiden kera), joissa niinikään 9 reikää per osuus. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta ne ovat muutamassa tunnissa koluttu läpi, eikä ainakaan itselläni mielenkiinto meinannut riittää näiden hyvin samanlaisten suht tylsien ratojen jauhamiseen edes kertaalleen kaikkia läpi. Pelin koukku jää siis moninpelille, joka oli pääpisteenä kyllä Planetissakin. Ongelmana tuli vastaan, ettei pelaajia meinannut löytyä pidemmänkään odottelun jälkeen netistä, eikä yksin tahkominen kauaa jahkanut innostaa. Sinänsä en tätä ihmettele, kun itsekin satuin tämän vahingosssa storesta bongaamaan, eikä edes googlettamalla meinannut löytyä arvostelua kyseisestä tapauksesta. Niinpä päätin nyt ottaa härkää sarvista ja kirjoittaa sellaisen.
Kaverin kanssa paikallisesti peli toimii sentään aina varmasti, mutta ei yllä pelattavuudellaan ihan PS3:n golfin tasolle.
Kokonaisuutena edelleen hyvä peli, joka on luikkinut kaikessa hiljaisuudessaan digikaupan hyllylle, mutta jäänyt varmasti monilta siellä huomaamatta. Miinuksena turhan lapsenmielinen toteutus ja suppea sisältö teemojen, sekä yksinpelin suhteen. Plussaa Kenttäeditorista, sekä moninpelistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti