Arvostelu: Dont knock twice (PS4+VR)

Mitä odotin: Intensiivinen kauhukokemus psvr:lle kera move ohjaimien.
Mitä sain: Järkyttävän buginen, halpa, surullisen naurettava, kasa paskaa kera järkyttävien kontrollien.

No niin, heipä hei taas pitkästä aikaa. Arjen kiireiden takia ei ole paljon tullut viime aikoina kirjoiteltua, eikä liiemmin ole putkahdellut ideoitakaan, mutta nyt vastaani tuli jotain niin järkyttävää, että siitä on jo pakko vähän avautua, nimittäin:

Don't knock twice

Pirun tärkeä yksityiskohta kelluu, kuin koko peli paketissa

Huom. Saattaa sisältää spoilereita!

Hiljattain tuli Netflixistä kyseinen leffa katsottua, mikä ei yllättäen ollut kovin kummoinen. Siitä huolimatta, kun tämä peli tuli vastaan, en voinut vastustaa kiusausta napata se ps storesta, koska PSVR kaipasi jo kipeästi uutta pelattavaa ja koska olen kauhupelien vannoutunut ystävä. Odotukset nyt eivät sinällään olleet kovin korkealla, mutta yllätyin silti siitä mitä sain.

Ei muuta kun PSVR lasit päähän, move ohjaimet pitkästä aikaa tulille ja sisälle kauhujen kartanoon! Heti ensi metreistä ei meinannut tulla mitään, koska moven ohjauskomennot olivat jotain aivan kamalaa. Hetkisen siinä räpelletyäni luovutin ja ajattelin, että noh ehkä pelkkä vr riittää kokemukseen, jota odotin saavani. PS Move ohjausta ei myöskään voinut vaihtaa takaisin padi ohjaukseen muuten, kun käynnistämällä koko peli alusta. Todella kätevää...
Pääsin ensimmäisestä ovesta ensimmäiseen huoneeseen, jossa onnettomasti pyörin tovin pari, mutta padilla ohjaaminenkin VR moodissa oli aivan järkyttävää (olisivat tehneet sen edes yhtä hyvin kuin Resident evil 7:ssa). Peli eteni "kuva kerrallaan" ei pelkästään kääntyessä, vaan myös eteenpäin liikkuessa. Katsomalla maahan osoittavaa kursoria pystyi "teleporttaamaan" parin askeleen verran kerrallaan eteenpäin. Teleporttailu ei suinkaan jäänyt siihen, sillä useammassa kohtaa (oletettavasti bugin johdosta) huomasin olevani jossain aivan muualla, kun mistä olin lähtenyt.

Hetken päästä jätin myös VR pois käytöstä ja päätin antaa pelille viimeisen mahdollisuuden ihan normi ruudulta nautittuna. Nyt kontrollit toimivat joten kuten Dualshockilla. Peliä ei selvästikään alunperin ollut suunniteltu vr:lle, vaan se on tehty "kivana" lisänä, josta karmeat kontrollit johtuivat. Eipä tämä pelattavuus silti hääppöiseksi muuttunut.
Huonosti tehtyjä jumpscareja viljellään mm. lenteleviä esineitä ja putoavia tauluja (niin ja sitten se yks noita) isketään äänitehosteiden kera ruudulle tuon tuosta ja talosta löytyvistä lippulappusista luetaan tätä "huikeaa" pelin tarinaa ja saadaan vihiä mitä hirveätä kamalaa talossa on tapahtunut. Myönnän, etten alun perseilyn jälkeen jaksanut keskittyä mihinkään kirjeisiin tms, vaan painelin menemään eteenpäin kuolemaa uhaten. En edes ole varma kuka olen pelissä. Ilmeisesti en kukaan, koska en omista kroppaa ollenkaan. Esineet (myös ne taskussa olevat) leijuvat näppärästi ilmassa ja peiliin katsoessa ei ole ketään tuijottamassa takaisin. Vaivaa ja aikaa tähän on siis selkeästi käytetty.... hyvin vähän.

Olenko itse kummitus?

Kynttilän ja kännykän lisäksi muitakin esineitä löytyy. Muun muassa kirves, joka osoittautuikin melkoseksi "avain" työkaluksi, nimittäin lukitut ovet sai auki napauttamalla niistä kahvat hajalle. Sen lisäksi osaan ovista pystyi hakkaamaan pieniä säröjä joista voi kurkkia seuraavaan tilaan. Liekö hieno yksityiskohta vai onko tällä mahdollisesti jotain merkitystäkin. Kuka tietää.
Kirveellä hakkaaminen niinkuin melkein kaikki muukin pelissä on hyvin epätarkkaa ja alkeellisen näköistä. Seuraavaksi protippi: Älä vaan hukkaa kirvestäsi, koska sen löytäminen uudelleen voi muuten olla melkoisen hankalaa ja siinä olet sitten jumissa, kuin kana häkissä. Ja mikä hauskinta, kirves putoaa kädestä toimintonäppäimellä, jolla mm. otetaan esineitä tarkasteluun ja avataan ovia. Ovien avaaminenkin on muuten jotain varsin tyylikästä. Toteutus on hieman saman tyylinen. kuin esim Amnesiassa "R2 pohjassa kahvasta kiinni ja tatilla vedetään/työnnetään ovi auki), mutta tässä se tapahtuu aivan naurettavan kankeasti ja hitaasti. Ja vielä sen verran ovista, että ne on perkele joka kerta aina uudelleen kiinni, kun palaa edelliseen paikkaan, vaikka olisi jättänyt ne auki ihan vaan muistutuksena, että huone on tutkittu.

Kirveelle töitä!

Pelin älyttömyyksien listaamista voisi helposti jatkaan vielä pitkään. mm. se, että jos aloitat syystä tai toisesta uuden pelin, aiemman pelin tallennus poistuu välittömästi. Ei ole siis mahdollisuutta pitää edes kahta tai useampaa tallennusta, eikä niinikään kohtausvalikkoakaan ole saatavilla. Ja uuden pelinhän jouduin toki ottamaan kadotettuani kallisarvoisen kirveeni johonkin. nice...
Toisella pelikerralla tuntui, että jotkin asiat olivat erilailla kun ensimmäisella, mutta voi kyllä olla, että muistan väärinkin, kun yömyöhään muutaman oluen jälkeen pelailin itseni jumiin. Hups.

Äänimaailma on suht köyhä, mutta enimmäkseen ihan ok. Rahinoiden ja kolinoiden lisäksi noita örisee ja säikyttelee ja musiikki tuo välillä oman osuutensa tunnelmaan.
Grafiikkasta sen verran, että bugeja riittää ja tämä kontrollien epätarkkuus saattaa johtaa välillä todella pahaan turhautumiseen ja siihen, että olet jumissa kun kirves katoaa maagisesti tai et löydä kammesta kohtaa jota veivata. Jos jotain hyvää, niin miljööt ovat suht tunnelmallisia valojen ja varjojen leikkikenttiä.

Saatanallinen seikkailu

Trophyja peli kyllä jakelee kuin simo hilloa. Yhdestäkin huoneesta tuli jo kolme hopeaa ja kaks pronssia kokoelmiin, kuin itsestään. Trophyjen lisäksi pelissä keräillään erikokoisia Maatuska nukkeja, joiden merkittävyydestä ei allekirjoittaneella ole muuta tietoa kun, että niistäkin pari trophya on irronnut.

PSVR:lle pelottavan pelin tekeminen ei ole tähtitiedettä ja virtuaalitodellisuus kokemuksena Don't knock twicekin olisi voinut jotenkin toimia, mutta karmeat kontrollit ja vr toteutuksen taso muutenkin pilaavat tämän lähes täysin. Jostain syystä haluan pelata joka tapauksessa tämän läpi ja siinä sivussa ehkä napata yhden platinan. Ei täysin läpi mätä peli, mutta ei missään nimessä hyväkään. Kokeile jos uskallat!