Jälleen vuosittainen annos Call of Dutya ja WWII ensitunnelmat

Toisille se on änäri, toisille taas COD. Itse kuulun näihin jälkimmäisiin, jotka vuosi toisensa jälkeen hankkivat hyllyynsä uuden Call of Dutyn vannoen joka kerta, että tämä on sitten viimeinen codi, jonka tulen ostamaan.

Heti tähän alkuun mainittakoon, että puhun CODista lähinnä Moninpelin osalta. Yksinpeli kampanjat ja zombimätöt tässä sarjassa ovat olleet itselleni sellainen kiva pieni lisä, joita pelailee silloin tällöin.

Nyt on kuitenkin taas se aika vuodesta, kun sarjan uusin julkaisu on käsillä ja sormet hitusen syyhyten odotan mitä tuleman pitää. Viimeisimmät osat eivät ole "wou" elämyksiä juuri tuottaneet, graafista puolta lukuunottamatta. Sarjan viimeisimmän osan Infinite Warfaren paras puoli oli se, että kylkiäiseksi sai ostaa (pirun rahastajat) Modern Warfare Remasteredin, joka toimii hienosti edelleenkin yhtenä sarjan parhaista osista ja on muuten myös erittäin nätti 4K resolla! Nykyäänhän tuo MWR on myynnissä myös erikseenkin.

Vaimon kanssa on tullut hakattua Black Ops 3:sta useampien Prestigeiden verran jo useamman vuoden, mutta nyt toivo elää, että saadaan tästä sarjan uusimmasta tulokkaasta meille se uusi Codi, minkä paikkaa Infinite Warfare ei pystynyt lunastamaan. Seuraavaksi siis:

Ensitunnelmat Call of Duty WWII (PS4 PRO)

Joitakin tunteja pelanneena täytyy kyllä sanoa, että peli on ylittänyt odotukseni. Ainoat miinukset ovat oikeastaan olleet kummallisen sekavat valikot ja julkaisun suosion johdosta kaatuilevat serverit.
Pelinä WWII tuntuu hyvin hiotulta paketilta ja on Call of Dutya parhaimmillaan. Edelleenkään Battlefield tyyppien ei kannata tähän kajota, koska aika hektistä sinkohippaa on tarjolla tuttuun tyyliin, mutta nyt onneksi ufoilut ja tuplahyppelyt ovat historiaa.
On se piru vie näyttävä peli. Grafiikka on parasta, mitä tähän asti pleikka proolla on tullut vastaan. Tunnelma ja äänimaailma sopivat hienosti teemaan ja karttojen desing miellyttää pääasiassa erinomaisesti.
Luojan kiitos mukana on edelleen jaetun ruudun mahdollisuus myös nettipeliin liittyessä. Sekavien valikoiden johdosta kesti hetken vaan löytää se.
Aseissa, emblemeissä ja varusteissa on tuttuun tyyliin kustomointi mahdollisuuksia ja tässä tykkään hieman synkemmäntä kuosista. Ylivärikkäät avaruuspuvut voi siis unohtaa täysin.
Pelimoodeista löytyy aika tuttu kattaus sieltäkin. Uusia modeja ovat Gridiron, jossa pitää joku pallo kuljettaa maaliin (en ole vielä kokeillut) ja War, joka on todella mukava ja vähän erilainen moodi. Warissa toinen joukkue tekee erinäisiä tehtäviä ja toinen joukkue sitten yrittää sabotoida parhaansa mukaan.
Itse pelattavuus on erittäin sulava ja toimiva (paras fps tähän mennessä). Lagia ei ole itselläni tullut vastaan oikeastaan ollenkaan. Ainoastaan peliin pääseminen on välillä takkuillut, koska servereillä on ollut niitä ongelmia.

Kampanjasta voisin sen verran mainita, että hyvinkin tuttua, mutta tyylikästä putkijuoksua on luvassa ja samoin Nazi Zombiesin kanssa wave toisensa jälkeen yritetään pysyä hengissä. Infinite Warfaren pelleilyn jälkeen tämä koko paketti tuntuu erittäin raikkaalta kokonaisuudelta, jota suosittelen ehdottomasti Call of Duty faneille ainakin moninpelin osalta. Toivottavasti vaan päivittävät noihin pelin valikoihin jotain järkeä. Tässä kohtaa uskallan antaa WWII:lle arvosanan vanha 9

Arvostelu: Dont knock twice (PS4+VR)

Mitä odotin: Intensiivinen kauhukokemus psvr:lle kera move ohjaimien.
Mitä sain: Järkyttävän buginen, halpa, surullisen naurettava, kasa paskaa kera järkyttävien kontrollien.

No niin, heipä hei taas pitkästä aikaa. Arjen kiireiden takia ei ole paljon tullut viime aikoina kirjoiteltua, eikä liiemmin ole putkahdellut ideoitakaan, mutta nyt vastaani tuli jotain niin järkyttävää, että siitä on jo pakko vähän avautua, nimittäin:

Don't knock twice

Pirun tärkeä yksityiskohta kelluu, kuin koko peli paketissa

Huom. Saattaa sisältää spoilereita!

Hiljattain tuli Netflixistä kyseinen leffa katsottua, mikä ei yllättäen ollut kovin kummoinen. Siitä huolimatta, kun tämä peli tuli vastaan, en voinut vastustaa kiusausta napata se ps storesta, koska PSVR kaipasi jo kipeästi uutta pelattavaa ja koska olen kauhupelien vannoutunut ystävä. Odotukset nyt eivät sinällään olleet kovin korkealla, mutta yllätyin silti siitä mitä sain.

Ei muuta kun PSVR lasit päähän, move ohjaimet pitkästä aikaa tulille ja sisälle kauhujen kartanoon! Heti ensi metreistä ei meinannut tulla mitään, koska moven ohjauskomennot olivat jotain aivan kamalaa. Hetkisen siinä räpelletyäni luovutin ja ajattelin, että noh ehkä pelkkä vr riittää kokemukseen, jota odotin saavani. PS Move ohjausta ei myöskään voinut vaihtaa takaisin padi ohjaukseen muuten, kun käynnistämällä koko peli alusta. Todella kätevää...
Pääsin ensimmäisestä ovesta ensimmäiseen huoneeseen, jossa onnettomasti pyörin tovin pari, mutta padilla ohjaaminenkin VR moodissa oli aivan järkyttävää (olisivat tehneet sen edes yhtä hyvin kuin Resident evil 7:ssa). Peli eteni "kuva kerrallaan" ei pelkästään kääntyessä, vaan myös eteenpäin liikkuessa. Katsomalla maahan osoittavaa kursoria pystyi "teleporttaamaan" parin askeleen verran kerrallaan eteenpäin. Teleporttailu ei suinkaan jäänyt siihen, sillä useammassa kohtaa (oletettavasti bugin johdosta) huomasin olevani jossain aivan muualla, kun mistä olin lähtenyt.

Hetken päästä jätin myös VR pois käytöstä ja päätin antaa pelille viimeisen mahdollisuuden ihan normi ruudulta nautittuna. Nyt kontrollit toimivat joten kuten Dualshockilla. Peliä ei selvästikään alunperin ollut suunniteltu vr:lle, vaan se on tehty "kivana" lisänä, josta karmeat kontrollit johtuivat. Eipä tämä pelattavuus silti hääppöiseksi muuttunut.
Huonosti tehtyjä jumpscareja viljellään mm. lenteleviä esineitä ja putoavia tauluja (niin ja sitten se yks noita) isketään äänitehosteiden kera ruudulle tuon tuosta ja talosta löytyvistä lippulappusista luetaan tätä "huikeaa" pelin tarinaa ja saadaan vihiä mitä hirveätä kamalaa talossa on tapahtunut. Myönnän, etten alun perseilyn jälkeen jaksanut keskittyä mihinkään kirjeisiin tms, vaan painelin menemään eteenpäin kuolemaa uhaten. En edes ole varma kuka olen pelissä. Ilmeisesti en kukaan, koska en omista kroppaa ollenkaan. Esineet (myös ne taskussa olevat) leijuvat näppärästi ilmassa ja peiliin katsoessa ei ole ketään tuijottamassa takaisin. Vaivaa ja aikaa tähän on siis selkeästi käytetty.... hyvin vähän.

Olenko itse kummitus?

Kynttilän ja kännykän lisäksi muitakin esineitä löytyy. Muun muassa kirves, joka osoittautuikin melkoseksi "avain" työkaluksi, nimittäin lukitut ovet sai auki napauttamalla niistä kahvat hajalle. Sen lisäksi osaan ovista pystyi hakkaamaan pieniä säröjä joista voi kurkkia seuraavaan tilaan. Liekö hieno yksityiskohta vai onko tällä mahdollisesti jotain merkitystäkin. Kuka tietää.
Kirveellä hakkaaminen niinkuin melkein kaikki muukin pelissä on hyvin epätarkkaa ja alkeellisen näköistä. Seuraavaksi protippi: Älä vaan hukkaa kirvestäsi, koska sen löytäminen uudelleen voi muuten olla melkoisen hankalaa ja siinä olet sitten jumissa, kuin kana häkissä. Ja mikä hauskinta, kirves putoaa kädestä toimintonäppäimellä, jolla mm. otetaan esineitä tarkasteluun ja avataan ovia. Ovien avaaminenkin on muuten jotain varsin tyylikästä. Toteutus on hieman saman tyylinen. kuin esim Amnesiassa "R2 pohjassa kahvasta kiinni ja tatilla vedetään/työnnetään ovi auki), mutta tässä se tapahtuu aivan naurettavan kankeasti ja hitaasti. Ja vielä sen verran ovista, että ne on perkele joka kerta aina uudelleen kiinni, kun palaa edelliseen paikkaan, vaikka olisi jättänyt ne auki ihan vaan muistutuksena, että huone on tutkittu.

Kirveelle töitä!

Pelin älyttömyyksien listaamista voisi helposti jatkaan vielä pitkään. mm. se, että jos aloitat syystä tai toisesta uuden pelin, aiemman pelin tallennus poistuu välittömästi. Ei ole siis mahdollisuutta pitää edes kahta tai useampaa tallennusta, eikä niinikään kohtausvalikkoakaan ole saatavilla. Ja uuden pelinhän jouduin toki ottamaan kadotettuani kallisarvoisen kirveeni johonkin. nice...
Toisella pelikerralla tuntui, että jotkin asiat olivat erilailla kun ensimmäisella, mutta voi kyllä olla, että muistan väärinkin, kun yömyöhään muutaman oluen jälkeen pelailin itseni jumiin. Hups.

Äänimaailma on suht köyhä, mutta enimmäkseen ihan ok. Rahinoiden ja kolinoiden lisäksi noita örisee ja säikyttelee ja musiikki tuo välillä oman osuutensa tunnelmaan.
Grafiikkasta sen verran, että bugeja riittää ja tämä kontrollien epätarkkuus saattaa johtaa välillä todella pahaan turhautumiseen ja siihen, että olet jumissa kun kirves katoaa maagisesti tai et löydä kammesta kohtaa jota veivata. Jos jotain hyvää, niin miljööt ovat suht tunnelmallisia valojen ja varjojen leikkikenttiä.

Saatanallinen seikkailu

Trophyja peli kyllä jakelee kuin simo hilloa. Yhdestäkin huoneesta tuli jo kolme hopeaa ja kaks pronssia kokoelmiin, kuin itsestään. Trophyjen lisäksi pelissä keräillään erikokoisia Maatuska nukkeja, joiden merkittävyydestä ei allekirjoittaneella ole muuta tietoa kun, että niistäkin pari trophya on irronnut.

PSVR:lle pelottavan pelin tekeminen ei ole tähtitiedettä ja virtuaalitodellisuus kokemuksena Don't knock twicekin olisi voinut jotenkin toimia, mutta karmeat kontrollit ja vr toteutuksen taso muutenkin pilaavat tämän lähes täysin. Jostain syystä haluan pelata joka tapauksessa tämän läpi ja siinä sivussa ehkä napata yhden platinan. Ei täysin läpi mätä peli, mutta ei missään nimessä hyväkään. Kokeile jos uskallat!

Ensitunnelmat: Resident evil 7 (PSVR)

 HUOM ei spoilereita!

Tätä on odotettu! Beginning hour ja Kicthen demoja pelatessani odotukset olivatkin nousseet melko korkeiksi etenkin hienosti toimivan VR:n ansiosta. Se jos mikä viimeistään todisti, että psvr:llä pystyy tekemään kunnollisiakin pelejä teknisistä rajoituksistaan huolimatta!

Peli alkaa mukavasti elokuvamaisella videolla rauhallisissa tunnelmissa. Juoni menee kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että päähahmomme Ethan lähtee etsimään kolme vuotta sitten kadonnutta vaimoaan Miaa, saatuaan tältä viestiä, jossa pyytää tulemaan luokseen. Ethan pysähtyy autollaan saamaansa osoitteeseen keskelle korpea valtavan kartanon eteen, josta itse peli alkaa.

Ensimmäinen fiilis oli jälleen "WAU", kun istut autossasi ja katselet ympärillesi ikkunoista. Hyvin toden tuntuinen tunne se oli. Sitten astutaan ulos autosta, ensi kertaa siis ulkotiloihin. Resoluutio ei hivellyt silmää kauemmas katsoessa, vaan itselläni alkoi hyvin pian tämä ikävä vr pahoinvointi. Lähimaastoa tutkiessa grafiikka on melko selkeää välillä jopa hämmentävän hyvää, mutta vähänkään kauemmas katsoessa aikamoista puuroa ja sahalaitaa. Liekö tämä johtuu siitä, että Ressu ei ole pelkästään vr:lle suunniteltu peli? Oli miten oli, kun ulkoa päästään takaisin sisätiloihin tilanne helpottaa huomattavasti. Täytyy vaan nyt toivoa, ettei noita ulko-osuuksia ole paljoa enempää. Onneksi tätä voi kuitenkin pelata halutessaan ilman kakkuloitakin.

Tunnelma on heti kartanoon astuessa mukavan ahdistava ja vr vielä vähintäänkin tuplaa illuusion. Se tunne, kun kahlaat viemärin pohjilla juuri ja juuri leuka veden pinnan yllä ja vedestä pulpahtaa irtonainen pää naaman eteen, on jo kauhun "next level" vr laseilla ja hyvillä kuulokkeilla pelatessa. Tai kun murhan himoinen vihu käy kimppuusi keittiöveitsen kanssa. 3D on huikea! Välillä joutuu kyllä hengähtämään, että uskaltaa liikkua paikasta toiseen. Onneksi on kätevä kartta (jahka sen on löytänyt) käytettävissä napin painalluksella.
Taistelu vr:llä sujuu mielestäni moitteettomasti. Pistoolia ja kirvestä on tullut kokeiltua, eikä mitään tarkkuusongelmia ole ollut. Kääntyminen tapahtuu, joko päätä kääntämällä tai toisella tatilla tietyn astemäärän "sykäyksinä". Yhden sykäyksen määrän voi valita asetuksista muutamista eri vaihtoehdoista. Muuten en ole vr asetuksia tutkiskellut enempää.

Näin parin suht lyhyen testisession jälkeen sanoisin, että Resident evil 7 on kelpo vr peli. Varmasti parempiakin alkaa tippua, kun tekijät pikkuhiljaa ymmärtävät vr:n vahvuudet ja heikkoudet. Jännityksellä silti odotan minkälaisia hirviöitä ja yllätyksiä pelillä on tarjota, kun vasta ihan alku taipaleellahan tässä olen. Voin suositella tätä kyllä jo nyt, mikäli kauhu on yhtään sinun juttusi!

Striimiä ja pelivideota pistän jossain kohtaa twitchiin kun ehdin:
https://www.twitch.tv/heikkit <--- löytyy tuolta