--- Tuiskunen.blogspot.fi ---
on yksi allekirjoittaneen tavoista purkaa mielen syövereistä pursuilevia ajatuksia ihmisten ilmoille, joten täältä löytyy muun muassa asiaa ja arvosteluja konsolipeleistä, sekä musiikista. Huumoria ja myös vähän diipimpää pohdintaa elämästä, sekä ihan vaan satunnaisia tarinoita meikäläisen maailmasta.

Kategoriat:

maanantai 23. lokakuuta 2017

Turhanpäiväiset peliöverit


Seuraavaa tekstiä näistä kinkkisistä ongelmista ei kannata ihan liian vakavasti ottaa. Mietin jo itsekin tätä kirjoittaessa, että mitähän mä taan jorisen. Noh, syvällisempiä juttuja sitten muissa teksteissä, mutta tällä kertaa pureudutaan vähän kevyemmin pelien maailmaan.

Oli vuosi 1998, kun sain joululahjaksi ensimmäisen pleikkarini kahdella Dualshock ohjaimella, muistikortilla, Tekken 2 pelillä ja Demo 1 CD:llä varustettuna. Se oli aivan mahtava setti, josta allekirjoittaneen konsolipelaamisen voi sanoa saaneen alkunsa. Tätä ennen olin toki jo kavereilla pelaillut satunnaisesti kaikenlaisia pelejä ja omasta hyllystäkin löytyi Nintendo GameBoy Pocket, mutta PSX saavuttua taloon... siinä oli sitä jotain!

Tässä kohtaa pakko mainita, että tuohon aikaan suurimman osan ajasta kyllä temmellettiin ulkosalla, eikä suinkaan viihdytty tuntikaupalla töllöttimen ääressä (wink wink nykynuoriso)

Pelaaminen, kuten moni muukin asia oli silloin nassikkana hyvin erilaista mitä se on nykyään. Ei pelkästään johtuen iästä ja siitä miten pelihankinnat joutui venyttämään vanhempien kukkaron nyörit vinkuen, vaan myös siitä miten paljon pienempi oli pelitarjonta silloin. Myös hinnat olivat korkeampia huomattavasti pidempään, eikä ollut digistoreja kaikkine tarjouksineen houkuttelemassa heikkorankaista pelaajaa poimimaan peliä toisensa jälkeen omakseen. 
Siihen aikaan pelit pelattiin huolella läpi ja yleensä useampaankin kertaan ilman mitään Youtuben tarjoamia läpipeluu ohjeita tms. Myös demo CD:t osattiin ulkoa pelitrailereita myöten. Pelit ostettiin aina kaupoista ja se koko retki ostohetkestä aina levyn neitsyyden viemisestä konsoliin oli ainutlaatuinen tarina itsessään. Oi niitä aikoja.

PS3:n myötä alkoi tarjontaa puskea yhä enemmän, kun mm Playstation Store avasi ovensa. Alkuun tämä digitaalinen pelimyymälä loisti lähinnä mitättömyydessään, mutta vuosien saatossa valikoima laajenikin satoihin, ellei jopa tuhansiin peleihin ja demoihin. Eikä tässä vielä kaikki. PS Plus jäsenille alkoi sataa "ilmaisia" pelejä (jäsennyyden voimassa olo ajaksi) joka jatkuu vielä tänäkin päivänä nyt myös PS4:lla ja VITA:lla. Viikottain vaihtuvat tarjouskampanjat ovat myös 24/7 padin ulottuvilla.

Meikäläinen kun tykkää poimia kaiken ilmaisen ja monesti hyvät tarjouksetkin matkaansa, niin ensimmäinen rajoittava tekijä tuli hyvinkin pian vastaan. Nimittäin pleikkari kolmosen 320gt kovalevy täyttyi hujauksessa storesta ladatusta sisällöstä. Nyt PS4 aikakaudella, kun pelit pitää joka tapauksessa asentaa oli ne sitten digi tai ei, niin tilan puute iskee välittömästi vastapalloon tätä pelihamstraajaa (ompa mullakin ongelmat). Noh, tämä on sinänsä hyvä, koska nyt joutuu miettimään ne pelit, mitä oikeasti haluan pelata ja muut sitten jääkööt digikirjastoon kummittelemaan ehkä ikuisiksi ajoiksi. 
Kun PS4 päivittyi tukemaan ulkoisia kovalevyjä, oli sanomattakin selvää, että meikä marssi Giganttiin hakemaan 3 teraa lisää tilaa terasen PS4 PRO:n kylkeen. Nyt ei muuten ihan heti lopu tila kesken!
Tästä päästäänkin jutun lopulliseen kliimaksiin, eli konsolissa vallitsevaan pelien valtamereen. Kevyesti yli sadan pelin valikoimasta on kovin vaikea päättää, mihin sitä käyttäisi suht vähäisen (peli)vapaa-aikansa, kun on vaikea keskittyä yhteen taikka kahteen peliin kerrallaan muiden huutaessa nimeään konsolista. Tilannetta ei helpota myöskään se, että monesti hyvin nopeasti uuden pelin aloitettua iskee totaalinen kyllästyminen, koska tuntuu, että kaikki nämä on jo nähty ja koettu. Olen siis kuitenkin pelannut mitä ilmeisimmin aivan liikaa. 
Tästä turhanpäiväisestä purnauksesta huolimatta pelaaminen on mahtava harrastus muiden ohella edelleen ja etenkin hyvällä kaveriporukalla! Kiinnostaisikin tietää, onko teillä muilla ollut näitä samoja kamalia onkelmia? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti