Tammikuu ja jumankekka UUSI KAPPALE meikäläiseltä!

Enpä olisi uskonut, että näin nopeasti edellisen biisin jälkeen saan inspiksen ja vieläpä kokonaisen uuden biisin kasattua valmiiksi asti! Jonkinlainen simppeli musiikkivideokin oli tarkoitus tehdä ja materiaalia siihen on kuvattunakin, mutta mielestäni tästä ei tullut "biisille arvoinen", joten katsotaan julkaisenko sitä ollenkaan. Syinä lähinnä ainoana editointiohjelmanani (huonosti) toimiva Windowsin oma Elokuvatyökalu ja ajan puute. Onneksi kuitenkin musiikki täytyy myöntää, että olen jopa tyytyväinen kappaleeseen.

Biisin idea syntyi tyttäreni joululahjaksi saamasta nukkekodista ja joltain viime kesänä häälahjaksi saadusta voodoonukke avaimen perästä, jota hieman itse tuunailin "creepymmäksi". Teemaltaan biisin piti alunperin olla ehkä enemmän "kauhua" ja videon piti kuvailla visuaalisesti nuken aiheuttamaa kaaosta nukketalossa, mutta siitä tuli loppuen lopuksi kuitenkin vähän muuta. Biisin nimi-idea tuli yllättäen nukesta ja mielessä pauhaavasta Progidyn hittibiisistä Voodoo people. En mitenkään sen enempää syventynyt voodoo kulttuuriin. "Se vaan kuullosti hyvältä" periaatteella taas mentiin.

Genre on jälleen kerran jotain enemmän persoonallista ja massasta poikkeavaa, mitä nyt meikältä on yleensä totuttu kuulemaan. Se voisi hyvin olla sekoitus Prodigya, Enigmaa ja jossain määrin vaikka Darudea. Oma tyylini toki vahvasti läsnä ja kaipa tätä ihan kivasti tanssiakin voi. Mutta eipä siitä sen enempää, kun popittelemaan vaan alta löytyvistä linkeistä!

https://soundcloud.com/protushmusic/protush-voodoo 

Parempi versio biisistä:
http://www.mikseri.net/artists/protush/voodoo/584034/

Myös youtubesta:

https://www.youtube.com/watch?v=fololHO9q9Q

 

Luomisen tuska VOL2

Tossa lähes kaksi vuotta sitten kirjoittelin ensimmäisen Luomisen tuska tekstini tänne ja nyt iski tarve purkaa aiheesta lisää, eli mietteitäni taiteellisista harrastuksista (lähinnä musiikista) ja niiden erinäisistä ongelmista oman pääni kanssa.

Luonteelleni ominainen paha piirre on joskus mennä asioissa, ei sieltä mistä aita on matalin, vaan sieltä missä siitä pääsee läpi ja jos aukkoa ei löydy, niin perääntyminen on siiten vaihtoehto. Musiikin tuottamisen suhteen asia on kuitenkin päinvastoin. En nyt kehu, että mikään super pro tuottaja/säveltäjä olisin, mutta vuosien mittaan musta on tullut melko itsekriittinen (ja kriittinen ylipäätänsä), tietyissä asioissa. Se hidastaa luomisen tahtia huomattavasti (muiden elämään tulleiden kiireiden ohella) ja tuottaa myös aika ajoin hyvin paljon turhautumista. Onnistumisen tunne on onneksi sen sijaan sitten sitäkin euforisempi. Ennen oli helppoa, kun antoi vaan palaa sen suurempia stressaamatta.

Eli otetaanpa esimerkkinä, jos vaikka aloitan biisin säveltämällä sille melodiaa, sen täytyy olla melkoisen tarttuva ja mieleen painuva (hyvällä tavalla), että sen voimalla siitä jaksaa rakentaa kokonaisen biisin ja välttää totaalisen turhautumisen överihinkkaamisen päätteeksi. Myös tekninen puoli saattaa olla hyvinkin vaikkapa pelkästä bassosaundista kiinni, onnistuuko biisi vai jääkö se ikuiseksi raakileeksi unholaan. Tiedostan kyllä, että biisin helmi voi syntyä vasta myöhemmässäkin vaiheessa tuotantoprosessia, mutta siinä kohtaa mielenkiinto on yleensä jo lopahtanut täysin.

Musiikin kuuntelussa on myös sama ongelma ellen sitten anna soida vaan ihan taustamusiikkina.
Nykypäivänä entenkään Trancessa ei kovinkaan monen supersuositun tuottajan biisi oikein kolahda, vaan ne tuntuvat jotenkin sieluttomilta, vaikka teknisesti ovatkin aivan timanttia ja vaikka "trancemies" olenkin ollut jo sen 16 vuotta. Onko se sitten ikä vai mikä, mutta sillon 2000-luvun alussa tehdyt biisit kuullostavat paljon iskevämmiltä, vaikka olivatkin huomattavasti yksinkertaisempia ja tekniikka alkeellisempaa, kuin mitä nykyään. Makuasioitahan nää on, enkä yleistä tätä kaikkiin tuottajiin tai tuotoksiin, mutta uskon, että en ole ainoa, joka on asiasta tätä mieltä?

Mutta eipä tähän turinaan sen enempiä mitiä. Kun nyt tänne eksyit, niin käyhän samalla kuuntelemassa  tuoreinta biisiäni, joka on alkujaan Henrio Juan nimellä (2010) tuottamani biisi "I'm here now" oli pohja, josta tätä lähdin luomaan uudelleen tarkoituksena ensin tehdä jouluinen remix tuosta alkuperäisestä sävellyksestä. Asiat kuitenkin kokivat käänteen, kun kuulin, että rakas vaarini elää todennäköisesti viimeisiä päiviään ja päätinkin omistaa tämän tekeleen hänelle. Raitoja on runnottu uusiksi about tuhat kertaa ja lopputuloksesta on vaikea puhua remixinä tai edes joulubiisinä. Toivon, että tästä välittyy allekirjoittaneen fiiliksiä, mutta biisin tarkoitus ei kuitenkaan ole olla turhan alakuloinen, vaan rokahtava, hyvin melodinen, helposti kuunteltava teos.

 https://www.youtube.com/watch?v=76N9reW0UzI

Syksy ja sen tarina

Syksy meni jo menojaan, mutta kaiken kiireen ja kaamoksen keskellä sain valmiiksi tämän uuden biisin nimeltä "My autumn story". Se on sanaton selviytymistarinani syyskaamoksesta, eikä aivan sitä tavan omaisinta Protushia, vaan tällä kertaa tunnelmoidaan hieman hitaammalla temmolla, mutta sitäkin melodisemmin. Genreä on yllättäen hyvin vaikea määritellä tähän, koska tuttuun tyyliini tykkään sekoittaa eri genreistä maustetun sopan. Kesäkeitto kalpene!

Kansikuvan biisiin räpsäsin lenkillä ollessani lapsuuden seutuni kotikadulta, joten se tuottaa allekirjoittaneelle hyvin suurta nostalgian tunnetta ja sopii kappaleen tunnelmaan kuin nenä päähän.

Pidemmittä puheitta annetaan musiikin puhua puolestaan ja palautetta otan vastaan mielelläni. Alla linkit sivuille, joista tämän biisin voi kuunnella.

Youtube.com/protush

SoundCloud.com/protushmusic

Mikseri.net/protush

ja meikäläinen facebookissa: https://www.facebook.com/Protushmusic/