Julkaista vaiko eikö julkaista
Pitkästä aikaa sain jotain diipimpää blogin tynkää ulos. Tätä, kuten montaa muutakin blogijuttua kirjoittaessani olen pohdiskellut, lykännyt ja funtsinut julkaisenko näitä ollenkaan, koska mielialojen salaman nopeasti vaihtelevat ääripäät tekevät sen, että toisella hetkellä ajatus tuntuu hitokseen hyvältä, kun taas toisinaan mielenkiinto lakkaa heti otsikon kirjoitettuani. Tämänkin jutun aihe piti alunperin liittyä pelkästään musiikkiin, mutta se sai kaverikseen juurikin tämän allekirjoittaneen mielen ailahtelevaisuuden. No "kaikille jotain".
Tekstin ulkoasu ja rakenne saattavat olla vähän sekavia, koska tuttuun tyyliini heittelen ajatuksiani aika lailla lennosta. Mutta itse asiaan.
Jokunen vuosi sitten kirjoittelin lyhykäisen tekstin "luomisen tuskasta" josta myöhemmin myös Vol2. Tässä tekstissä olisi ainesta Vol3:ksi, koska hyvin paljon samaan aiheeseen sivuan.
Se tunne kun vaikkapa aamulla töissä rehkiessä alkaa virkistyä päivään ja tulee inspiraatioita asiaan jos toiseenkin. Vähän niinkuin nälkäisenä ruokakaupassa kädet sidottuina tai jotain. Välillä se on musiikin tekemistä, toisinaan taas kirjoittamista ja joskus jopa oman elokuvan suunnittelemista. Viihdettä, kauhua, draamaa. Mitä näitä nyt on. Joka tapauksessa.
Näitä ajatuksia pyörittelen siinä töiden lomassa, mutta sitten kotiuduttuani joskus, jos vapaa-aikaa sattuu olemaan, onkin inspiraation yleensä korvannut väsymys ja turhautuminen. Vain sellainen ärsyttävä pikku pakkomielle toteuttaa jotain taiteellista jälkeä kalvaa mieltä. Siinä helposti tulee kuitenkin istahdettua sohvalle ja avattua pleikkari. No eihän väärin ole. Välillä sentään pakkomiellekin havahtuu siihen, että eihän tässä ole mikään pakko tehdä koko ajan jotain, eikä aina kannata edes yrittää. Antaa olla vaan ja ottaa rennosti.
Mielenhallinta on kyllä jännää hommaa. Sitä on hyvin oppinut tiedostamaan iän ja rutiinejen myötä noin tunninkin tarkkuudella, missä kohtaa päivää tulee tuntumaan miltäkin.
UG muusikko jo 20 vuotta
Voisin puhua itsestäni jo pitkän linjan UG eli UnderGround muusikkona tai ainakin musiikin tuottajana. Noin 20 vuotta olen nyt biisejä tehnyt melko aktiivisesti, melko tosissaan ja täydellä innolla kuitenkin myös hieman siinä sivussa haaveillen jonkinlaisesta menestyksestä musiikin saralla. Musa skeneä olen seurannut etenkin konemusiikin puolelta säännöllisen epäsäännöllisesti 2000 luvun alusta asti.
Tilaisuuksia edetä tällä "urallani" on vuosien varrella ollut jonkin verran. Pyyntöä bileisiin ja keikoille soittamaan, pientä levytyssopparia ja yms. Kuitenkin teini-iän vaikeudet, masennus, pelot, paniikkihäiriö, matala stressin sietokyky ja myös vähän oma laiskuus tekivät jo varhain alitajuntaani selväksi sen, että minusta ei muusikkoa tai viihdetaiteilijaa tule ja piste. Myös harrastuksen vaihtuminen työksi olisi tuonut oman ahdinkonsa, koska biisejä ei olisi voinutkaan tuottaa enää omaan tahtiin ja täysin genrevapaasti, mikä on itselläni ollut luovissa hommissa niin sanottu kulmakivi. Teen musiikkia tosissaan, mutta biisejä en saa tyrkättyä väkisin tunkemalla pihalle tai vähintäänkin niiden taidearvo kärsisi siinä kohtaa pahasti. Yleensä myös käy niin, että biisi jää kesken johtuen siitä, että se vaan kuulostaa omaan korvaan tylsältä ja motivaatio loppuu lähes välittömästi. Tässäkin mielentilan oikukkuus on välillä isona haittatekijänä, jonka kanssa täytyy oppia taistelemaan. Niinpä aina tilaisuuden tullen olen kieltäytynyt kohteliaasti syystä tai toisesta lähtemästä mukaan mihinkään isompaan juttuun, vaikka joka kerta se yleensä kirpaisee. Jotain pieniä projekteja ulkoisille tahoille on tullut tehtyä silloin tällöin, mutta pääasiassa olen keskittynyt musiikin tuottamiseen ja kehittymiseen siinä pikku hiljaa kohti esikuvieni tasoa. Tässä kohtaa kuitenkin sanottakoon, että koskaan en ole tulevaisuudesta täysin sulkenut pois sitä mahdollisuutta, ettenkö olisi joskus suurta yleisöä villitsemässä.
Kohti parempaa luomista
Tämä niin sanottu juhlavuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin. Ensimmäinen biisi on jo ulkona, toinen tekeillä ja motivaatio on jossain määrin kasvusuhdanteista. Teknisesti on jälleen otettu askel eteenpäin ja saamani palaute on ollut erittäin positiivista ja rakentavaa, iso kiitos siitä!
Heikki T nimellä olen toteuttamassa nyt kolmatta biisiäni, joka on meikäläiselle jälleen uusi genre kokeilu. Ensimmäinen biisi Taival oli rauhallista chillout, drum&bass, electropoppia. Toinen biisi Voodoo Run sitten rankempaa nopeatempoista hardtrancea ja tämä kolmas meneekin jo ihan Hardcoren puolelle. Toisin sanoen sama linja jatkuu, eli koskaan ei tiedä mitä meitin tuotannosta seuraavaksi kannattaa odottaa. Kuitenkin varmaa on se, että homma jatkuu ja kehittyy! Jotain pientä spesiaalia, ehkä luvassa 20v kunniaksi.
Ainiin ja liityinhän mä vihdoin Instagramiin! --> Instagram / HeikkiTMusic
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti