Musiikkia ja Mielialoja

Julkaista vaiko eikö julkaista

Pitkästä aikaa sain jotain diipimpää blogin tynkää ulos. Tätä, kuten montaa muutakin blogijuttua kirjoittaessani olen pohdiskellut, lykännyt ja funtsinut julkaisenko näitä ollenkaan, koska mielialojen salaman nopeasti vaihtelevat ääripäät tekevät sen, että toisella hetkellä ajatus tuntuu hitokseen hyvältä, kun taas toisinaan mielenkiinto lakkaa heti otsikon kirjoitettuani. Tämänkin jutun aihe piti alunperin liittyä pelkästään musiikkiin, mutta se sai kaverikseen juurikin tämän allekirjoittaneen mielen ailahtelevaisuuden. No "kaikille jotain".
Tekstin ulkoasu ja rakenne saattavat olla vähän sekavia, koska tuttuun tyyliini heittelen ajatuksiani aika lailla lennosta. Mutta itse asiaan.

Jokunen vuosi sitten kirjoittelin lyhykäisen tekstin "luomisen tuskasta" josta myöhemmin myös Vol2. Tässä tekstissä olisi ainesta Vol3:ksi, koska hyvin paljon samaan aiheeseen sivuan.
Se tunne kun vaikkapa aamulla töissä rehkiessä alkaa virkistyä päivään ja tulee inspiraatioita asiaan jos toiseenkin. Vähän niinkuin nälkäisenä ruokakaupassa kädet sidottuina tai jotain. Välillä se on musiikin tekemistä, toisinaan taas kirjoittamista ja joskus jopa oman elokuvan suunnittelemista. Viihdettä, kauhua, draamaa. Mitä näitä nyt on. Joka tapauksessa.
Näitä ajatuksia pyörittelen siinä töiden lomassa, mutta sitten kotiuduttuani joskus, jos vapaa-aikaa sattuu olemaan, onkin inspiraation yleensä korvannut väsymys ja turhautuminen. Vain sellainen ärsyttävä pikku pakkomielle toteuttaa jotain taiteellista jälkeä kalvaa mieltä. Siinä helposti tulee kuitenkin istahdettua sohvalle ja avattua pleikkari. No eihän väärin ole. Välillä sentään pakkomiellekin havahtuu siihen, että eihän tässä ole mikään pakko tehdä koko ajan jotain, eikä aina kannata edes yrittää. Antaa olla vaan ja ottaa rennosti.
Mielenhallinta on kyllä jännää hommaa. Sitä on hyvin oppinut tiedostamaan iän ja rutiinejen myötä noin tunninkin tarkkuudella, missä kohtaa päivää tulee tuntumaan miltäkin.

UG muusikko jo 20 vuotta

Voisin puhua itsestäni jo pitkän linjan UG eli UnderGround muusikkona tai ainakin musiikin tuottajana. Noin 20 vuotta olen nyt biisejä tehnyt melko aktiivisesti, melko tosissaan ja täydellä innolla kuitenkin myös hieman siinä sivussa haaveillen jonkinlaisesta menestyksestä musiikin saralla. Musa skeneä olen seurannut etenkin konemusiikin puolelta säännöllisen epäsäännöllisesti 2000 luvun alusta asti.
Tilaisuuksia edetä tällä "urallani" on vuosien varrella ollut jonkin verran. Pyyntöä bileisiin ja keikoille soittamaan, pientä levytyssopparia ja yms. Kuitenkin teini-iän vaikeudet, masennus, pelot, paniikkihäiriö, matala stressin sietokyky ja myös vähän oma laiskuus tekivät jo varhain alitajuntaani selväksi sen, että minusta ei muusikkoa tai viihdetaiteilijaa tule ja piste. Myös harrastuksen vaihtuminen työksi olisi tuonut oman ahdinkonsa, koska biisejä ei olisi voinutkaan tuottaa enää omaan tahtiin ja täysin genrevapaasti, mikä on itselläni ollut luovissa hommissa niin sanottu kulmakivi. Teen musiikkia tosissaan, mutta biisejä en saa tyrkättyä väkisin tunkemalla pihalle tai vähintäänkin niiden taidearvo kärsisi siinä kohtaa pahasti. Yleensä myös käy niin, että biisi jää kesken johtuen siitä, että se vaan kuulostaa omaan korvaan tylsältä ja motivaatio loppuu lähes välittömästi. Tässäkin mielentilan oikukkuus on välillä isona haittatekijänä, jonka kanssa täytyy oppia taistelemaan. Niinpä aina tilaisuuden tullen olen kieltäytynyt kohteliaasti syystä tai toisesta lähtemästä mukaan mihinkään isompaan juttuun, vaikka joka kerta se yleensä kirpaisee. Jotain pieniä projekteja ulkoisille tahoille on tullut tehtyä silloin tällöin, mutta pääasiassa olen keskittynyt musiikin tuottamiseen ja kehittymiseen siinä pikku hiljaa kohti esikuvieni tasoa. Tässä kohtaa kuitenkin sanottakoon, että koskaan en ole tulevaisuudesta täysin sulkenut pois sitä mahdollisuutta, ettenkö olisi joskus suurta yleisöä villitsemässä.

Kohti parempaa luomista

Tämä niin sanottu juhlavuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin. Ensimmäinen biisi on jo ulkona, toinen tekeillä ja motivaatio on jossain määrin kasvusuhdanteista. Teknisesti on jälleen otettu askel eteenpäin ja saamani palaute on ollut erittäin positiivista ja rakentavaa, iso kiitos siitä!
Heikki T nimellä olen toteuttamassa nyt kolmatta biisiäni, joka on meikäläiselle jälleen uusi genre kokeilu. Ensimmäinen biisi Taival oli rauhallista chillout, drum&bass, electropoppia. Toinen biisi Voodoo Run sitten rankempaa nopeatempoista hardtrancea ja tämä kolmas meneekin jo ihan Hardcoren puolelle. Toisin sanoen sama linja jatkuu, eli koskaan ei tiedä mitä meitin tuotannosta seuraavaksi kannattaa odottaa. Kuitenkin varmaa on se, että homma jatkuu ja kehittyy! Jotain pientä spesiaalia, ehkä luvassa 20v kunniaksi.

Ainiin ja liityinhän mä vihdoin Instagramiin! --> Instagram / HeikkiTMusic

Tunnelmia Musarintamalta 2018

Väsymys, arjen kiireet ja inspiraation ajoittainen karkailu ovat tehneet tästäkin luomisen vuodesta suhteellisen haastavan. Onneksi olen kyennyt olemaan ottamatta asiasta sen suurempaa stressiä, eikä mitään pakollisia deadlinejakaan ole tullut taakaksi otettua. Täysin floppi tämä vuosi ei silti ole ollut, koska tätä kirjoittaessa olen onnistunut jopa kaksi biisiä saamaan valmiiksi asti, joista toinen näillä näkymin julkaistaan  myös ulkomaisen levy-yhtiön toimesta ja masteroimana mm. erilaisiin digistoreihin, sekä Spotifyyn. Kyseessä on varsin erityylinen remix Cairan tämän vuotisesta House biisistä "Serenity", joka niin ikään julkaistaan myös samaisen levylafkan leivistä. Oma versioni on hyvin vaikea määritellä yhdelle genrelle, mutta sekoitus on jotakin chillout, electro, soundtrack soppaa. Biisin ei masteroitua versiota voi käydä kuuntelemassa tällä hetkellä Soundcloudin sivultani https://soundcloud.com/protushmusic.
Anssille aka Caira kuuluu siis kiitokset tästä remix mahdollisuudesta!
Myös kolmas biisi on jo tekeillä ja tavoite olisi saada se valmiiksi ainakin vielä tämän vuoden puolella. Useita hylättyjä enemmän ja vähemmän hyviä raitojen raakileita on kertynyt niitäkin myös noin tusinan verran. Nähtäväksi jää tuleeko niitä koskaan tehtyä valmiiksi, mutta monesti niistä saa ainakin jotain hyvää idean tynkää lainaksi uusiin tuotoksiin jos ei muuta.

Noin puolituntiset bussimatkat töihin ja takaisin tykkään kuluttaa Youtubea selaten. Lähinnä kuunnellessa videoita menee matkat erittäin rattoisasti ja välttää samalla matkapahoinvoinnin, joka iskee meikälle välittömästi päälle ruutua tuijottaessa. Siispä musiikki toimii Youtubessa parhaiten noille reissuille ja uusia biisilöytöjä tulee tehtyä harvase päivä. Jotkut jopa yltävät ihan tykkäyslistalleni asti, mutta sinne pääsevät vain harvat ja valitut.
Mielessäni ratsaan biisin hyvät ja huonot puolet ja jos koen riittävän euforian sen kokonaisuudesta niin painan yläpeukkua, jolloin tämä tallentuu välittömästi soittolistaani. Mutta tiedättekös mikä on todella ärsyttävää ja tapahtuu aivan liian usein. Puhun siis konemusiikista, koska se on omaa alaani.
Pistän uuden youtuben tarjoaman biisin pauhaamaan ja saan siitä erittäin hyvät vibat saman tien. Yleensä kiksit tulevat törkeän hyvästä kick bassokuviosta, sekä mielenvikaisen mainiosta melodiasta. Ongelmana onkin se, että monesti se on biisissä joko tai. Etenkin silloin se jää häiritsemään, kun kuulee oikein nätin sävellyksen, joka pilataan aivan karmealla kikillä. Etenkin Hardstyleä kuunnellessa tätä on viime aikoina tullut vastaan turhankin useasti. Makuasioitahan nuokin ovat toki, mutta haluan jakaa viimeisimmän vastaan tulleen esimerkin tästä ärsykkeestä: https://www.youtube.com/watch?v=8ayL5y9J09M . Monelle kyseinen biisi toimii varmasti hermoja raastava ärsykkeenä muutenkin, mutta itselle remixin melodia saundeineen toimii kun nenä päähän.
Mutta sitten se KICK ja nimenomaan siis kertsissä. Välitön lamaantuminen tämän alkaessa. Mitä mieltä muut? Joissain tapauksessa taas kick on biisin kantava selkäranka vaikkei muuten kuulostaisikaan miltään.

Siinäpä olivat lyhyesti viimeisimmät mietteeni/kuulumiset musapuolelta ja jatkossa taas lisää kuin itse musaakin. Mahtavaa, että käväsit lukemassa! B)

Alkaneen vuoden ensimmäiset jorinat

Olipa tuossa hiljattain eräs hauska iltama, kun extemporee pistettiin vaimon ja kaveripariskunnan kanssa Pleikkarilla Call of Duty partyt pystyyn. Perheellisiä, kun tässä ollaan ja ajankohtien yhteen sovittaminen toisten kanssa on toisinaan lähes mahdotonta, niin onneksi nykytekniikka tulee tässä kohtaa apuun!
Läppäriltä Facebook videopuhelua illan viettokamuillemme ja pleikkarilla kutsut peliryhmäämme. Virtuaalibileet voi alkaa! Alkuun tahkoimme koko maailmaa vastaan online multiplayerissa, mutta huomattavan turpamyllytyksen jälkeen päätimme vaihtaa mättämään zombeja pataan oikein urakalla, josta sitten muodostuikin kyseisen illan hitti!
Eipä sitä aina jaksa pelaamallakaan iltamia viettää, mutta tämä oli kyllä oikein hauskaa jo pelkästään seuran puolesta ja kun juttelee siinä samalla videokuvan kera, niin tunnelma on lähes kuin oltaisiin kaikki saman katon alla. Jonkun mielestä voi kuulostaa oudolta, mutta hei, ainakin parempi kun ei mitään ;)

Pysykää ny paikoillanne, että mä saan kuvan teistä!

Uusi vuosi ja uudet kujeet niin sanotusti. Videoiden tekeminen on viime aikoina alkanut kiinnostaa yhtenä harrastuksista, mutta mitä kuvata, miten ja miksi. Noh. Pelailua ainakin tulee harrasteltua silloin kun aikaa on, niin miksipä en kuvailisi siitä parhaita paloja, etenkin, kun PS4 tekee sen niin helpoksi. Pari kertaa jo kokeilin suoraa lähetystäkin ja hauskaa oli. mm. Resident evil 7 VR (Virtual Reality) demon parissa. Sehän on jo sekin jonkinlaista viihdettä, kun "paskon housuuni" sitä pelatessani (sitten koko versiosta puhumattakaan!) on se niin pirun jännä. Omaksi ja muiden iloksihan näitä tehdään ja kai sitä voisi muutakin, kun pelejä kuvailla jos tässä vielä oikein innostutaan!

Näitä blogeja ajattelin myös kirjoitella aina, kun inspistä löytyy, mutta musiikin tuottaminen on edelleen se ykkös harrastus. Mahtavaahan se olisi jos nämä joskus poikisivat leipääkin taloon, mutta hauskaa se on näinkin kun voi pohtia, tuottaa ja luoda vapaasti mitä haluaa ja milloin haluaa :) Jos vielä jotain liikuntaakin.... nääh, töissä sitä sit.. Katotaan uskaltaako vanha ens kesänäkin vielä laudan päälle kurvaileen!

Protushin historia

Alkupäisen tekstin "Pala Protushin historiaa" kirjoitin 22.12.2012 Protush (Heikki T) Facebooksivulle. Nyt laitan tänne muokatun ja päivitetyn version samalta pohjalta.

Kaikki alkoi 2000-luvun alussa, kun sain käsiini ensimmäisen musiikin teko-ohjelman nimeltä Music2000 playstationille. Tämä oli täydellinen paketti herättämään kiinnostukseni oman musiikin luomisesta.
Alkuun sain juuri ja juuri naputeltua jotain yksinkertaisia melodioita, mutta pikkuhiljaa palaset alkoivat (aika lailla kirjaimellisesti) loksahdella paikoilleen.. hitaasti, mutta varmasti!
Konemusiikin huomasin olevan se oma juttuni, kun ostin Bomfunk mc's in stereo tupla plätyn.
Ja siitä se sitten lähti!
Genreksi muodostui melko nopeasti Trance ja muu sen kaltainen tanssimusiikki, suurena vaikuttajana tietysti Darude ja Sandstorm, joka siihen aikaan pauhasi joka paikassa ja koko ajan (oi niitä aikoja). Kolahti siis täysillä.

Ensimmäiset pari vuotta tein biisejä niinkin omaperäisellä artistinimellä, kun DjH ja nauhoitellen matskua C-kaseteille. Seuraava etappi oli uusi vuonna 2002 musiikinteko-ohjelma MTV musicgenerator 2, joka oli loistava jatko-osa M2000:lle. Edelleen pleikkarilla mentiin, mutta tässä kohtaa Playstation 2 alustana.

Musicgenerator 2 käyttöön siirtyessäni päätin kehittää uuden artistinimen, joka on nykypäivänäkin toimiva Protush. Nimi ei tarkoita mitään (Suomen kielellä ainakaan), eikä missään nimessä ole plagiaatti Proteuksesta! Nimeä keksiessäni en edes tiennyt vielä tästä artistista saati, että hän tekee myös konemusiikkia. Nykyään Proteus on meikäläiselle yksi monista genrensä kovista esikuvista.

Music3000 Playstation 2:lla

Vuoden 2002 lopulla osallistuin Tamperelaiseen musiikikilpailuun. Genre kisassa oli vapaa. Siitä kilpailusta
tulikin voitto kotiin, jonka ansiosta mm. pääsin haastattelemaan suurta idoliani Darudea!
Vuonna 2003 julkaistiin Music sarjan kolmas osa, Music3000. Pakkohan sekin oli hankkia, eikä päätös ollut lainkaan huono. Lukuisia uusia biisejä, hieman kehitystä ja uusia kikkoja opin vielä tämän kanssa leikkiessä ennen vuoden 2004 lopulla siirtymistä vihdoin ammattimiästen vehkeisiin.

Darude ja Protush Aamulehdessä 2003

FL Studio 4 (FruityLoops4) tuli kuvioihin.
Alku oli suhteellisen kivuton, koska samankaltaisen tyylin omaava Music sarja oli antanut jo hyvän pohjan. Eivät ne ensimmäiset FL biisit mitään järin vallankumouksellisia silti olleet ja aikaa meni noin vuoden verran ennen kuin musiikki alkoi kuullostaa omaan korvaari edes öö... kuunneltavalta.
Melkein samaan sysäykseen, kun aloin tietokoneella tehdä musiikkia, kaverini kertoi internetsivustosta nimeltä Mikseri.net. Se oli ensimmäinen paikka mihin sain ladattua omaa musiikkiani muiden kuunneltavaksi ja kommentoitavaksi julkisesti. Kommentteja, sekä "faneja" alkoi ihan kiitettävästi kertyäkin, kun jaksoi myös itse antaa aktiivisesti palautetta muille. Myös monia mahtavia tuttavuuksia, jopa kavereita olen sivustolta saanut, sekä paljon neuvoja monissa musiikkiin liittyvissä asioissa.

Vuoden 2005 alussa Mikseri.nettiin julkaisemani Save my heart (original) on vanhin FL Studiolla tehdyistä biiseistäni mitä on ladattavissa. Sivustolta löytyy myös vanha projektini PS2 Production, jossa muutama ikivanha Pleikkarilla tekemäni biisi mm. Played a game, jolla voitin aiemmin mainitsemani musiikkikilpailun.
Vuodet ovat vierineet ja Protushin musiikkia on soitettu mm. KLF radiossa, sekä Bulgarialaisen Homeradion Children of Sound episodeissa. Joskus on tullut myös pyyntöä videoille ja mobiilipeleihin taustamusiikiksi. Kuitenkin pääasiassa suurimmaksi osaksi biisit löytyvät internetistä vapaasti kuunneltavana Mikseristä, Youtubesta ja Soundcloudista.

Softan lisäksi Protushin studiokalustoon kuuluu myös mm: Genelecin monitorit, AKG:n studiokuulokkeet, Novationin X Station, Pioneerin CDJ350 pesät Vestaxin mikseri, Yamaha psr 2000 E-MU0404 USB ulkoinen äänikortti (kohta menossa vaihtoon) ja tottakai PC. Toistaiseksi Dj puoli on jäänyt vielä harjoitteluasteelle ja olen keskittynyt vaan tuottamiseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka Protushin näkisi joskus tulevaisuudessa "levyjä pyörittelemässäkin"

Työpöytä 2016

Kunniakirja 2003

Tunnelma 2016