--- Tuiskunen.blogspot.fi ---
on yksi allekirjoittaneen tavoista purkaa mielen syövereistä pursuilevia ajatuksia ihmisten ilmoille, joten täältä löytyy muun muassa asiaa ja arvosteluja konsolipeleistä, sekä musiikista. Huumoria ja myös vähän diipimpää pohdintaa elämästä, sekä ihan vaan satunnaisia tarinoita meikäläisen maailmasta.

#Konemusiikki #Protush #Trance #Dj #Tuottaja #Playstation #Extreme #Lautailu #Leffat #Kauhu #Kotimainen #Tampere #Tappara #1987 #HugoBoss #Olut #Sauna

Kategoriat:

tiistai 13. marraskuuta 2018

Tunnelmia Musarintamalta 2018


Väsymys, arjen kiireet ja inspiraation ajoittainen karkailu ovat tehneet tästäkin luomisen vuodesta suhteellisen haastavan. Onneksi olen kyennyt olemaan ottamatta asiasta sen suurempaa stressiä, eikä mitään pakollisia deadlinejakaan ole tullut taakaksi otettua. Täysin floppi tämä vuosi ei silti ole ollut, koska tätä kirjoittaessa olen onnistunut jopa kaksi biisiä saamaan valmiiksi asti, joista toinen näillä näkymin julkaistaan  myös ulkomaisen levy-yhtiön toimesta ja masteroimana mm. erilaisiin digistoreihin, sekä Spotifyyn. Kyseessä on varsin erityylinen remix Cairan tämän vuotisesta House biisistä "Serenity", joka niin ikään julkaistaan myös samaisen levylafkan leivistä. Oma versioni on hyvin vaikea määritellä yhdelle genrelle, mutta sekoitus on jotakin chillout, electro, soundtrack soppaa. Biisin ei masteroitua versiota voi käydä kuuntelemassa tällä hetkellä Soundcloudin sivultani https://soundcloud.com/protushmusic.
Anssille aka Caira kuuluu siis kiitokset tästä remix mahdollisuudesta!
Myös kolmas biisi on jo tekeillä ja tavoite olisi saada se valmiiksi ainakin vielä tämän vuoden puolella. Useita hylättyjä enemmän ja vähemmän hyviä raitojen raakileita on kertynyt niitäkin myös noin tusinan verran. Nähtäväksi jää tuleeko niitä koskaan tehtyä valmiiksi, mutta monesti niistä saa ainakin jotain hyvää idean tynkää lainaksi uusiin tuotoksiin jos ei muuta.

Noin puolituntiset bussimatkat töihin ja takaisin tykkään kuluttaa Youtubea selaten. Lähinnä kuunnellessa videoita menee matkat erittäin rattoisasti ja välttää samalla matkapahoinvoinnin, joka iskee meikälle välittömästi päälle ruutua tuijottaessa. Siispä musiikki toimii Youtubessa parhaiten noille reissuille ja uusia biisilöytöjä tulee tehtyä harvase päivä. Jotkut jopa yltävät ihan tykkäyslistalleni asti, mutta sinne pääsevät vain harvat ja valitut.
Mielessäni ratsaan biisin hyvät ja huonot puolet ja jos koen riittävän euforian sen kokonaisuudesta niin painan yläpeukkua, jolloin tämä tallentuu välittömästi soittolistaani. Mutta tiedättekös mikä on todella ärsyttävää ja tapahtuu aivan liian usein. Puhun siis konemusiikista, koska se on omaa alaani.
Pistän uuden youtuben tarjoaman biisin pauhaamaan ja saan siitä erittäin hyvät vibat saman tien. Yleensä kiksit tulevat törkeän hyvästä kick bassokuviosta, sekä mielenvikaisen mainiosta melodiasta. Ongelmana onkin se, että monesti se on biisissä joko tai. Etenkin silloin se jää häiritsemään, kun kuulee oikein nätin sävellyksen, joka pilataan aivan karmealla kikillä. Etenkin Hardstyleä kuunnellessa tätä on viime aikoina tullut vastaan turhankin useasti. Makuasioitahan nuokin ovat toki, mutta haluan jakaa viimeisimmän vastaan tulleen esimerkin tästä ärsykkeestä: https://www.youtube.com/watch?v=8ayL5y9J09M . Monelle kyseinen biisi toimii varmasti hermoja raastava ärsykkeenä muutenkin, mutta itselle remixin melodia saundeineen toimii kun nenä päähän.
Mutta sitten se KICK ja nimenomaan siis kertsissä. Välitön lamaantuminen tämän alkaessa. Mitä mieltä muut? Joissain tapauksessa taas kick on biisin kantava selkäranka vaikkei muuten kuulostaisikaan miltään.

Siinäpä olivat lyhyesti viimeisimmät mietteeni/kuulumiset musapuolelta ja jatkossa taas lisää kuin itse musaakin. Mahtavaa, että käväsit lukemassa! B)


sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Tähtäimessä Call of Duty Black Ops 4 (PS4)


Jälleen on se aika vuodesta (tänä vuonna jo tavallista aikaisemmin) kun uusi Call of Duty sarjan osa putkahtaa markkinoille. Jo lähes perinteeksi muodostunut on myös meikäläisen katsaus kyseisen tulokkaan uusiin metkuihin. Voiko COD enää yllättää? Kannattaako sitä ostaa edes alelaarista? Missä v*****a on yksinpeli kampanja? Näistä ja muista peliin liittyvistä seikoista seuraavaksi.


Sarjan niin sanottuna fanina on tullut pelailtua näitä satoja ellei jopa tuhansia tunteja tässä vuosien varrella. Ja heti tähän alkuun on sanottava, että nimenomaan moninpelinä. Itselleni nuo yksinpelikampanjaksi kutsutut räiskyvät putkijuoksut ovat aina olleet pelkkä oheistuote, jonka pelaa läpi joskus jos jaksaa. Tässä tekstissä perehdytäänkin siis tuttuun tapaani moninpeliin ja etenkin sarjan uuteen tuulahdukseen nimelmä Blackout. Ja kyllä, yksinpeli kampanjaahan Black ops nelkussa ei edes ole, vaan sen on korvannut tuo edellä mainittu pelimuoto, johon nyt perehdyn hieman tarkemmin. Hitti vaiko huti?


Blackout Battle Royale

Tätä en osannut odottaa, ennen kuin ensimmäinen traileri aikoinaan tuli julki, mutta kun se tuli, odotukseni tulevaan Call of Dutyyn nousivat 110%. Vihdoin jotain oikeasti uutta!
Vuosi 2018 on itselleni tuonut aivan uuden ja niin koukuttavan "genren" Battle Royalen, jossa siis kaikessa yksinkertaisuudessaan  heittää 100 pelaajaa (tai ainakin sinne päin pelistä riippuen) isolle kartalle, jossa viimeinen henkiin jäänyt pelaaja tai ryhmä (squad) on voittaja. 1 - 4 hengen porukoissa kerätään kartalta kamppeet kokoon ja pistetään vihollisia pataan niin, että lähtee.
Fortnite ja H1Z1 ovat olleet battle royalen kovaa huutoa tähän asti, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että COD ampuu näitä suoraan sieluun ja ottaa itse Victory royalen BR maailmassa.
Odotukseni Blackoutin suhteen olivat jo suht kovat ennakko hypen ansiosta, mutta ne vielä ylittyivät kevyesti päästyäni käsiksi tähän timanttiin. CODin erittäin sulava ja toimiva pelimekaniikka mukautettuna battle royaleksi on jotain taivaallista, joka pitää online räiskintöjen ystävän itse kokea ja todeta.
Maailma johon sotahelikoptereista hypätään on valtava, komean näköinen ja yksityiskohtia täynnä. Mainittakoon esimerkiksi, että jokiin ja mereen pääsee sukeltamaan toisin kuin kilpailijoidensa versioissa ja lähes jokaisen rakennuksen jokaiseen huoneeseen pääsee koluamaan paikkoja ja niitä onkin aivan mieletön määrä. Menopelejä myös löytyy niin, helikopteria, rekkaa, moottorivenettä kuin mönkijääkin. Erilaisia pyssyköitä on kiitettävästi aina pistooleista sinkoihin ja niihin liitettävät osat kuten, laajennetut lippaat, tähtäimet sun muut härpäkkeet etsitään maasta lojumasta, loottilaatikoista, eliminoiduilta vihuilta tai vaikkapa ZOMBEILTA, joita pyörii mm. mysteerilaatikoiden läheisyydessä. Aseiden osia voi vaihdella eri tussareihin ja koota juuri omaan pelityyliinsä sopivan tykin. Tämä kuten kaikki muukin tavaroiden kanssa kikkailu tehdään mukavasti matsin aikana kunhan vaan etsii sopivan turvallisen paikan missä säätää repun sisältöä.
Perusaseiden lisäksi blackoutin kartalta löytyy mm. Perkkejä, erilaisia healtheja, armoreita, senrosi pistoolia, rope pistoolia, piikkiaitaa, barrikaadia, kauko-ohjattavaa autoa, erilaisia granaatteja ja vaikka mitä (pahoitteluni, en muista noiden virallisia nimiä vielä). Tavaraa siis riittää enemmän kuin hyvin erilaisiin taktiikoihin tavoitella kallisarvoista Virtocy royalea. Helppoa tämä ei silti tule olemaan.
Jotain pientä parannusta jos pitäisi toivoa, niin äänien kantama lähinnä askelissa ja kulkupeleillä huristellessa, koska ne kuuluvat todella hämäävän kauas. Siihen kyllä tottuu, mutta onhan se vähän huvittavaa, että sadan metrin päässä juokseva vihu kuulostaa aivan, kuin olisi vieressä jne. Aluksi siitä meinaa tulla hieman vainoharhaiseksi, etenkin jos käyttää perkin, joka voimistaa entisestään lähistöllä hiippailevien tappokoneiden ääniä. Peli vinkkinä uusille tulokkaille voin kertoa, että tarkka äänien seuraaminen on yksi tärkeimmistä keinoista selvitä hengissä tuolla valtavalla taistelutantereella, jossa peli päättyy yleensä kertalaakista, mikäli vihollinen onnistuu yllättämään. Tämä tekee turpakäräjistä erityisen jänniä, etenkin matsin loppua kohden.
Muiden battle royale pelien tyyliin, "myrsky" kutistaa pelialuetta pikku hiljaa ja loppua kohti kokonaan pakottaen viimeiset selviytyjät yhteen nippuun selvittämään voittaja. Pelistä löytyy erilaisia haasteita, tierit ja näin halloweenin aikaan mm. halloween eventit.
Uusia hahmoja saa avattua tiettyjä tehtäviä suorittamalla selviytymisen ohessa. XP:tä kertyy voittojen lisäksi tapoista ja sijoistuksesta (vähintään top15). XP nostaa pelaajan tasoa ja tasot niin ikään tierejä. Tiereillä sitten saa avattua kaikenlaista uutta kosmeettista lisäsälää.
Henk.koht. sanoisin, että jo tämä Blackout on riittävän hyvä syy ostaa Black ops 4, mikäli siis netissä räiskiminen kiinnostaa. Perusluonteeltaan se eroaa sopivasti CODin nopea tempoiselta sinkohipalta pikku kartoilla. Niihin paketista löytyykin se tuttu ja turvallinen Multiplayer osio, josta lyhyesti seuraavassa.


Multiplayer ja Zombit

Perus Multiplayer on sitä tuttua kauraa sarjan aiempia osia pelanneille. Tällä kertaa ei olla toisessa maailman sodassa, mutta ei myöskään ufoilemassa, sillä seinillä juokseminen ja tuplahypyt ovat nyt historiaa. Ainakin edellistä Black Opseista tykänneet ovat varmasti kuin kotonaan BO4:ssa. Mukana ovat tutut killstreakit, spesialisteja, sekä uusia että vanhoja. Kymmenen pisteen aseen kustomointi jne. Kaikki hyvin tuttua huttua, mutta toimii hyvin ja mikäs siinä. Voisinpa jopa sanoa, että paras COD tähän mennessä. Pari uutta pelimoodiakin on saatu mukaan, mutta niistä mitään sen ihmeellisempää.
Mapit on pääasiassa ihan ok. Niitä on riittävästi ja mukana muutama remasteroitu versio vanhojen Black opsien mapeista nostalgisia tuntemuksia herättelemässä. Kyllähän niitä pelaa pitkästä aikaa taas mielellään.
Multiplayer on kaiken kaikkiaan mukava tapa ottaa vähän rennommin jännittävien Blackout sessioiden jälkeen tai lämmitellä ennen niitä. Helppoa sekään ei toki ole, koska pääasiassa vastassa on pitkän linjan codaajia. Joka tapauksessa Pitkästä aikaa tuntuu taas siltä, että Call of Duty maistuu siihen hyvään malliin, mitä se oli MW1 ja 2 aikoihin, eli ihan hitokseen hyvin!


Zombimoodi on Black Ops ykkösestä asti ollut kuvioissa mukana ja nauttinut suurta suosiota. Oma suosikkini oli aikoinaan BO2:ssa "Transit" mappi, jossa robotin ohjastama bussi suhasi muutamien eri alueiden väliä. Siinä oli tunnelma kohdillaan ja vapaus valita liikkuako jalan vai linikalla. Vielä vuosienkin jälkeen kaverin kanssa pelatessamme löysimme sieltä uusia yllätyksiä. Mutta ei siitä sen enempää.
Black ops 4:ssa tekijöiden mukaan tähän asti laajin zombi kokemus, enkä sinänsä epäile tuota, mitä nyt muutaman session sitä olen tätä kirjoittaessa pelannut. Hyvin samanlainen meininki on kuin ennenkin, mutta entistä nätimmin ja monipuolisemmin. Nyt tarjolla on pelkän perusversion ostaneille heti kättelyssä peräti 3 zombi mappia, joissa kolme eri moodia. Itse olen vain story modea testaillut tähän mennessä ja se ainakin toimii hyvin. Parasta tämä on kaveriporukalla, mutta menee yksinkin joskin zombilaumoilta selviytyminen on melkosen vaikeata, kun ei ole kaveri nostamassa pystyyn haaverin sattuessa. Yksin pelaamista kuitenkin tuotaan muutamalla uudelleen ylösnouseminella ja halutessaan voi ottaa Botin kaveriksi. Myös useampi eri vaikeustaso on mahdollista valita.


Yhteenvetona koko pelistä mielipiteeni on, että mene ny hyvä ihmine jo ostamaan tämä FPS pelien helmi jos koskaan olet Call of Dutyn moninpelistä tykännyt! Ja viimestään jos Battle royale on lähellä sydäntäsi,sillä Blackoutia parempaa BR:ää et markkinoilta löydä!
Toivotaan vaan, että nyky standardien mukaisesti kehittäjät jaksavat ahkerasti päivitellä peliä, niin varmasti mielenkiinto pysyy yllä ja pelaajat tyytyväisinä.

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Peliarvostelu: Fortnite Battle Royale



"Minecraftia aseilla"? Tälläisiä höpinöitä olen kuullut, mutta mielestäni ei todellakaan. Yhtäläisyyksiä toki löytyy ja molemmat pelit ovat osoittautuneet varsin eeppisiksi, mutta ovathan nämä nyt silti aivan eri palikoista rakennettu.

Olipa kerran eräs joulu 2017, kun kaverini kertoi pelistä nimeltä Fortnite Battle Royale. Hän kehui, että tähän ovat nyt kaikki koukussa ja suositteli meikäläistäkin kokeilemaan. Tätä ennen olin Playstation livestä joitain videopätkiä pelistä katsellut ilman sen suurempaa kiinnostuksen heräämistä. Ehkä eniten alkuun mietitytti, että voiko peli, joka tosiaan on ilmainen olla kovinkaan koukuttava, mutta hetkisen kokeiltuani sain vastauksen itseltäni hyvinkin nopeasti. Ja sinulle arvon lukija, kerron sen nyt!

Pelissä on kaksi päävaihtoehtoa. Save the world, joka on yhteistyö henkinen zombeja vastaan selviytymiskamppailu, kera tehtävineen. Tämä muoto on vielä ainakin toistaiseksi maksullinen, enkä sitä ole kokeillut. Sitten on tämä ilmainen itse Battle Royale, josta tässä arvostelussa jauhen teille omat mietteeni.


Tiimityön täytyy todellakin toimia selvitäkseen voittajiksi
Battle Royale

Konsepti on mielestäni aivan mahtava, eikä näitä ainakaan konsoleilla ole tullut aiemmin vastaan. Idea yksinkertaisuudessaan on heittää "lentävästä bussista" sata pelaajaa valtavan kokoiselle saarelle, jonne pelaaja saa lähes vapaasti päättää laskeutumispaikkansa bussin reitistä riippuen.
Ainoa tavoite on selviytyä kartalla hengissä viimeisenä yksin tai jos joukkueena, mikäli pelaa kahden tai neljän hengen tiimeissä. Maahan laskeuduttuasi sinulla ei ole mukanasi mitään muuta kuin hakku, jolla pystyt tuhoamaan ympäristöäsi ja keräämään resursseja. Kaikki muu lootataan kartalta löytyvistä aarrearkuista tai muuten vaan lojumasta maasta.
Erilaisia esineitä ja aseita on jo nyt ihan kiitettävisti, mutta päivitysten mukana niitä tulee vaan lisää ja lisää. Aseissa on myös mukavasti eroja ja rajallisen mukana kantorajan kanssa saa välillä tosissaan miettiä mitä kannattaa poimia matkaan ja mitä ei.

Huh, läheltä liippasi. Onneksi raksailin tämän mökin!
Pelin isoin erikoisuus on ilmöimäisen nopea portaiden, seinien, lattioiden yms rakenteminen, jopa lennossa kesken kiivaan tulitaistelun. Tämä vähän jakaa mielipiteitä, että onko se juttu hyvä vai ei. Itse tykkään siinä mielessä, että pääsee paikkaan, kuin paikkaan kätevästi ja saa tehtyä hätätilanteessa itselleen vaikkapa suojamökin, missä juopotella energia ja armori potioneita sotavammoihinsa, sekä suunnitella etenemistaktiikkaa. Se mistä taas en pidä on etenkin matsin lopussa tapahtuva useinpien pro pelaajien järjetön rakenteluvietti, mikä omasta mielestäni tekee lopputaistosta lähinnä raukkomnaista pelleilyä sen sijaan, että olisi rehtiä taistelua viimeiseen mieheen. Noh, ei tästä pelaajia oikein voi syöttää, kun tekijät ovat tälläisen mahdollisuuden halunneet antaa ja voihan se olla, että itsekin tekisin samaa jos olisin kunnon pro. Tällä hetkellä kuitenkin pelaisin BR:ää mieluummin, vaikka kokonaan ilman mahdollisuutta rakennella.

Reunoilta hiipivä violetti alue kuvaa myrskyä
Pelissä on ainoastaan yksi kartta ainakin tämän jutun kirjoitus hetkellä, mutta se on niin valtava ja monipuolinen, ettei siihen hevillä kyllästy. Pejaajia on maksimissaan kartalla sata, mutta niitäkin saisi huolella etsiä ellei pelialuetta hiljalleen pienentävä myrsky pakottaisi porukkaa aina vaan lähemmäs toisiaan. Idea toimii loistavasti! Kartasta löytyviä resurssejakin on enemmän, kuin laki sallii ja niiden paikat vaihtuvat sattuman varaisesti uuden matsin alkaessa. Kartta saa myös uusia paikkoja , kuten kyliä ja kaupunkeja päivitysten myötä, mikä on erittäin mukava juttu.

Viimeisimmässä päivityksessä, kun pelin Season kolme alkoi, tuli myös huomattava tekninen parannus ainakin ruudunpäivitykseen. Pelin serverit ovat silloin tällöin kaatuilleet, mutta muuten itse pelaaminen on nyt äärimmäisen sulavaa ja pirteä grafiikka todella selkeää. Nämä seikat ovat tämän tyyliseen peliin erittäin tärkeitä.

Koukkua pelaamiseen tuo myös lisää päivittäin vaihtuvat Daily Challenget ja hahmon XP tason nostaminen. Kaikki näistä tulevat palkinnot ovat vain kosmeettisia, mutta sehän on pelkästään hyvä asia. Rahalla saa ostettua pelin sisäistä valuuttaa (V-Buckseja), mutta niillä ostettavat tuotteetkaan eivät onneksi vaikuta pelin kulkuun. Ilmainen on siis rehellisesti ilmainen!

Vaimon lemppari mesta Moisty Mire
Peli on äärimmäisen suosittu ja se näkyy kyllä myös vaikeustasossa. Itse olen parin kuukauden pelaamisen jälkeen voittanut ainoastaan kerran (lopputaistossa ollut kylläkin useita kertoja). Pelaajia on kyllä kaiken tasoisia ja matsin alun "verimyllyjä" välttelemällä voi päästä jo kohtuu hyvälle sijalle tappamatta ketään, mutta lopussa vastaan tulevat remonttireiskat ovat kyllä jo lähes poikkeuksetta melkoisen kovia pelaajia, joiden tyylistä näkee, että tätä on pelattu hieman enemmän kuin pari tuntia päivässä.
Vaikeudesta huolimatta pelin pariin tekee mieli aina vaan palata uudelleen vaikkapa parin matsin verran per päivä. Mahtavia hetkiä on varmasti luvassa, kun oppii perusasiat ja pääsee parhaiden joukkoon taistelemaan battlen ensimmäisestä sijasta.

Eeppinen hetki
Kokonaisuutena Fortnite Battle Royale on yksi eeppisimmistä peleistä, mitä itselleni on tullut vastaan ja mikä parasta se on täysin ilmainen! Tässä vaiheessa peli on vielä Early Access, eli ei täysin valmis, joten innolla odotamme mitä tulevan pitää. Ainakaan se ei suosion puutteesta jää kiinni, koska pelaajia oli jo kakkoskaudella yli 40 miljoonaa!

perjantai 2. helmikuuta 2018

2018 ensimmäinen postaus


 Vuoden ensimmäiset kahvin huuruiset höpinät

Kevyt pakkaslumipeite on jälleen muuttanut Atalanlehdon rauhalliseksi lumiparatiisiksi. Täällä se mieli lepää vanhoilla kotikonnuilla. Tämä talvi on kyllä muutenkin pääosin hemmotellut lumen määrällä, niitä ketkä siitä pitävät. Ihan jees, koska talvi on talvi ja silloin pitää pikku pakkanenkin olla ja tottakai lunta maassa. Pienempänä sitä sai kuulla, etteivät omat lapseni koskaan tulisivat lunta edes näkemään muuten kuin telkkarissa, koska ilmastonmuutos, mutta hah! toisin kävi onneksi. Kyllä sitä täytyy vielä omien ipanoitten kanssa päästä samoihin pulkkamäkiin, joissa itse tuli nassikkana rymyttyä. Ai että sitä nostalgian määrää! Muistoja lapsuudesta putkahtelee mieleen toinen toistansa.

Taas päästiin tähän meikän "nostalgiahulluuteen" ja näissä maisemissahan nostalgiaa riittää. Lenkillä tulee käppäiltyä useimmiten Atala, Tasanne, Kumpula, Holvasti, Leinola, Linnainmaa ja Vehmainen huudeilla. Kaikki tuttuja rakkaita seutuja, joista kuitenkin aina löytyy silloin tällöin uusiakin paikkoja, mistä en ole aiemmin kulkenut. Tuossa joku aika sitten lenkkeillessä tuli hassu fiilis , kun käppäilin uutta reittiä ns hitusen eksyneenä ja tulin pellon reunaan miljööseen, josta aivan vastaavanlaisen olin juuri hiljattain nähnyt unessani. Vähän niinkun dejavu ilmiö.
Jos osaisin piirtää, piirtäisin ehdottomasti unissani nähneitä eeppisimpiä paikkoja ja tilanteita. Ne ovat kyllä hyvin tallessa päässäni, mutta niiden ulkoistaminen paperille olisi mahtavaa, jopa inspiroivaa. Täytyy koittaa näin muilla menetelmillä tekstin ja ehkäpä musiikin muodossa avata niitä tunnelmia, joita tajuntani sopukoissa velloo.

Mancave

Kiitos vielä kerran lukijat!

Noin kolme vuotta olen nyt näitä juttuja kirjoitellut vähän millon mistäkin aiheesta hyvin säännöllisen epäsäännöllisesti ja on ollut kyllä mukava huomata näyttökertojen lisääntyneen vuosien varrella. Kyllä näitä joku seuraa! Toki sekin vaikuttaa paljon milloin kirjottaa ja mistä, mutta en paljonkaan näitä ole mainostanut omaa Facebook sivuani lukuunottamatta. Nyt on kuitenkin 10K sivun näyttöä ylittynyt, kiitos siitä!
Blogin tulevaisuus jatkuu näillä näkymin samalla kaavalla eli juttuja putkahtelee aina silloin, kun tekee mieli kirjoittaa jostain. Tämä oli tällainen lyhykäinen vuoden avaus ja ilmoitus, että elossa ollaan. Pari seuraavaa tekstiäkin on jo suunnitteilla, mutta niistä sitten lisää tuonnempana. 
Hyvää alkanutta vuotta 2018!

Lunta ja pikku pakkanen

Takapihan tunnelmia