Ensitunnelmat: Resident evil 7 (PSVR)

 HUOM ei spoilereita!

Tätä on odotettu! Beginning hour ja Kicthen demoja pelatessani odotukset olivatkin nousseet melko korkeiksi etenkin hienosti toimivan VR:n ansiosta. Se jos mikä viimeistään todisti, että psvr:llä pystyy tekemään kunnollisiakin pelejä teknisistä rajoituksistaan huolimatta!

Peli alkaa mukavasti elokuvamaisella videolla rauhallisissa tunnelmissa. Juoni menee kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että päähahmomme Ethan lähtee etsimään kolme vuotta sitten kadonnutta vaimoaan Miaa, saatuaan tältä viestiä, jossa pyytää tulemaan luokseen. Ethan pysähtyy autollaan saamaansa osoitteeseen keskelle korpea valtavan kartanon eteen, josta itse peli alkaa.

Ensimmäinen fiilis oli jälleen "WAU", kun istut autossasi ja katselet ympärillesi ikkunoista. Hyvin toden tuntuinen tunne se oli. Sitten astutaan ulos autosta, ensi kertaa siis ulkotiloihin. Resoluutio ei hivellyt silmää kauemmas katsoessa, vaan itselläni alkoi hyvin pian tämä ikävä vr pahoinvointi. Lähimaastoa tutkiessa grafiikka on melko selkeää välillä jopa hämmentävän hyvää, mutta vähänkään kauemmas katsoessa aikamoista puuroa ja sahalaitaa. Liekö tämä johtuu siitä, että Ressu ei ole pelkästään vr:lle suunniteltu peli? Oli miten oli, kun ulkoa päästään takaisin sisätiloihin tilanne helpottaa huomattavasti. Täytyy vaan nyt toivoa, ettei noita ulko-osuuksia ole paljoa enempää. Onneksi tätä voi kuitenkin pelata halutessaan ilman kakkuloitakin.

Tunnelma on heti kartanoon astuessa mukavan ahdistava ja vr vielä vähintäänkin tuplaa illuusion. Se tunne, kun kahlaat viemärin pohjilla juuri ja juuri leuka veden pinnan yllä ja vedestä pulpahtaa irtonainen pää naaman eteen, on jo kauhun "next level" vr laseilla ja hyvillä kuulokkeilla pelatessa. Tai kun murhan himoinen vihu käy kimppuusi keittiöveitsen kanssa. 3D on huikea! Välillä joutuu kyllä hengähtämään, että uskaltaa liikkua paikasta toiseen. Onneksi on kätevä kartta (jahka sen on löytänyt) käytettävissä napin painalluksella.
Taistelu vr:llä sujuu mielestäni moitteettomasti. Pistoolia ja kirvestä on tullut kokeiltua, eikä mitään tarkkuusongelmia ole ollut. Kääntyminen tapahtuu, joko päätä kääntämällä tai toisella tatilla tietyn astemäärän "sykäyksinä". Yhden sykäyksen määrän voi valita asetuksista muutamista eri vaihtoehdoista. Muuten en ole vr asetuksia tutkiskellut enempää.

Näin parin suht lyhyen testisession jälkeen sanoisin, että Resident evil 7 on kelpo vr peli. Varmasti parempiakin alkaa tippua, kun tekijät pikkuhiljaa ymmärtävät vr:n vahvuudet ja heikkoudet. Jännityksellä silti odotan minkälaisia hirviöitä ja yllätyksiä pelillä on tarjota, kun vasta ihan alku taipaleellahan tässä olen. Voin suositella tätä kyllä jo nyt, mikäli kauhu on yhtään sinun juttusi!

Striimiä ja pelivideota pistän jossain kohtaa twitchiin kun ehdin:
https://www.twitch.tv/heikkit <--- löytyy tuolta

Tammikuun teemana Zombit

Ajattelin tässä vähän lätistä noista elävistä kuolleista, joita zombeiksikin kutsutaan ja samaan syssyyn ujuttaa jotain uudesta Resident evil pelistä.

Nyt on siis se hetki, kun pitkään odottamani kauhuelämys Resident evil 7 on julkaistu ja mikä parasta, täydellä Playstation VR tuella! Demo versio Beginning hour oli niin mahtava virtuaali todellisuus (PSVR) kokemus, että pelasin sitä kerta toisensa jälkeen, odottaen tätä varsinaista julkaisua. Suunnitelmissa olisi pistää jossain kohtaa vähän pelivideota ja mahdollisesti livestriimiäkin kyseisestä pelistä, koska sitähän on aina hauska katsoa, kun toinen pööpöilee köntsät housussa kauhukartanossa ;-) Jonkinlainen arvio/fiilistely tänne blogiini ainakin tulee, jahka pääsen kunnolla Biohazardin tunnelmiin!

Zombit ovat kiinnostaneet meikäläistä niin leffoissa kuin peleissä jo pienestä pitäen. Tarkalleen en tiedä miksi, mutta kai ne ovat juuri sopivan rumia ja ahdistavia lahdattavia tällaiselle kauhufriikille kun minä. Zombeista saa myös aikaiseksi hyvää komiikkaa ja huonoimmat kauhua yrittävät zombbarileffat käyvätkin komediasta, vaikka sitä ei itse toivoisikaan. Viimeisimpänä zombifloppina muistan katselleeni Netflixistä Disaster L.A (traileri), huh mitä kuraa. Parhaasta päästä sen sijaan leffapuolelta löytyy mm. Resident Evil (se ensimmäinen) ja 28 päivää myöhemmin.
Peli puolella mm. Dying Light, Call of Duty sarjan Zombies, Resident evil sarja ja Red Dead Redemptionin Undead nightmare ovat pelaamieni zombipelien aatelia.
Jos itse pääsisin suunnittelemaan pelin, siinä olisi myös aivan varmasti zombeja matkassa. Call of Duty Black Ops 2 Zombies moden Transit versiosta olemme kaverin kanssa pitkään haaveilleet, kuinka loistavasti siitä saisi laajennettua vaikka kokonaisen oman pelinsä, joka olisi varma hitti!

Peliarvio: Here they lie (PSVR) *vomit alert*

Suurena kauhupelifriikkinä Here they lie oli lähes pakollinen hankinta ainoana PSVR kauhupelinä, mitä oli tuohon aikaan saatavilla.  Uutuuspelin 19,95€ hintakin jo kertoi, ettei kyseessä ole mikään valtavan suuri kauhuelämys, vaan lähinnä indiepeli. Kaupan päälle tuli kuitenkin pahoinvointi, josta tämä eepos ainakin muistetaan. Jos et millään koe vr pahoinvointia Here they lien kanssa tai ylipäätänsä, niin seuraava teksti saattaa jopa ärsyttää tai vihastuttaa pienehkön roastaamisen johdosta, mutta muutoin lue ja huomaa, että tämä arvio on väännetty vähän pilke silmäkulmassa.

Eli mitäs tästä heitetään. Peli on graafisesti melko ruma, lähes mustavalkoinen ja suhteellisen karu. VR tekee siitä kuitenkin mukavasti uudenlaisen kokemuksen verrattuna aiempiin kauhupeleihin, niinkuin olettaa saattaa. "siellä olemisen" tuntu on varsinkin alussa huikea.
Ensimmäisiä minuutteja pelatessani olin melkein jännäkakka housussa, mutta pelin edetessä keskityin lähinnä pidättelemään oksennusrefleksiä. Parin jumpscaryn jälkeen olin jo melko turta tälle pelille. Koitin vaan mahdollisimman nopeasti läpäistä sen, jotta voisin ottaa VR lasit pois päästä ja käydä pitkäkseen tasaamaan olotilaa. Peli jo itsessään tiedostaa olevansa oksettava ja neuvoo tallennuspisteiden välillä pitämään tauon ennen jatkamista. Fyysisen version mukana toimitetaan todennäköisesti oksupusseja, mikäli pelin tekijöillä on ollut yhtään pelisilmää.

No mitäpä tämän juonesta. Myönnän, että en keskittynyt siihen juuri ollenkaan, vaan koitin sappinesteet kurkussa kirmata läpi harmaiden katujen ja metrotunneleiden, joihin peli lähinnä sijoittuu. Jotakin keltamekkoista nee.. tummaa naista tässä kovasti seurataan ja palavista hiilistä nousevaa lierihattuista miestä vältellään. Muut hahmot (oletettavasti ihmiset) ovat lähes kaikki eläinnaamareihin sonnustautuneita ja tykkäävät harrastaa mm. väkivaltaa ja seksiä minkä kerkiävät sen kummemmin muista välittämättä. Tunnelma on välillä todella outo. Jotkut sarvipäiset "klonkut" haluavat pelihahmollemme myös pahaa, niitä kannattaa siis välttää, koska sankarimme ei osaa millään tapaa puolustautua. Taskulamppu on yllättäen ainoa väline, joka tyypillämme on mukana ja siihen keräillään pattereita matkan varrelta löytyvistä laatikoista yms.
Pelin parasta antia olivat checkpointit, jonka jälkeen pelin sai pistää kiinni, jotta voi käydä rauhassa halailemassa posliini miettien "miksi teen tätä itselleni". Samaan lopputulokseen olisi päässyt vetäsemällä kunnon kännit, mutta sitä ennen olisi yleensä sentään ollut hauskaa..
No joo, ei Here they lie ihan läpi mätä teos ollut, mutta itselleni tuo vr pahoinvointi teki pelaamisesta välillä lähes masokistista. Jos pystyt siltä kuitenkin välttymään ja pidät kauhupeleistä voin nippanappa suositella peliä tuolla kahden kympin hintalapulla ainakin vielä toistaiseksi, kun vr kilpailijoita tässä genressä ei vielä ole. RE7 odotellessa!

Testissä Playstation VR

Hyvin pitkään haaveilin VR (Virtual Reality) kokemuksesta ennen, kun vasta vuoden 2016 alussa pääsin kokeilemaan sitä ostamallani Sony Xperia Z5 puhelimella ja pahvisilla Google Cardboard 2.0 laseilla (niistä oma arvionsa löytyy täältä). Kokemus yllätti, joten aloin kieli pitkällä odottaa Playstation VR julkaisua. Rahantilanteen vuoksi en laitetta heti julkaisussa hankkinut, mutta tätä kirjoittaessa olen ollut jo sen (onnellinen) omistaja vajaan kuukauden verran. Voin siis jo jonkinlaisen mielipiteen siitä heittää tähän.

Pakettiin sisältyy kypärän lisäksi iso läjä piuhoja, minipleikkaria muistuttava suoritin, demolevy ja ohjekirja. Jälkimmäinen kaikessa yksinkertaisuudessaan tarjoaa selkeät ohjeet laitteen paikoilleen asentamiseksi. Kun johtohelvetti on suoritettu voidaankin pistää pleikkari päälle ja asennella lasit itselleen sopiviksi.
Itse kypärä on hyvin päähän istuva ja mukavasti säädettävissä, eikä kipua tai ikäviä hankaumia ole ainakaan tähän mennessä ilmennyt pelisessioiden päätteeksi. Sen sijaan hikoilua saattaa ilmetä etenkin kuumottavia kauhupelejä pelatessa!

Tämä kaveri oli aika ahdistava

Mutta nyt itse peleihin. VR matskua ei pleikkarille ole vielä mitenkään mahottomasti kertynyt (etenkään ns täysimittaisia pelejä), mutta testattua on tullut tähän mennessä mm: Until Dawn: Rush of Blood, VR Words, Batman: Arkham VR, Here they lie, Brookhaven, Crystal rift, Resident evil 7 Demo ja Tethered Demo.
Mikään näistä ei siis ollut täyshintainen peli (60-70€) vaan lähinnä psn tapaisia pikkupelejä ja vr:n ominaisuuksia esitteleviä elämyksiä. Näillä näkymin 2017 tammikuussa julkaistava Resident evil 7 tulee olemaan ensimmäinen "kokonainen" playstation vr peli, jonka aion hankkia. Siihen asti fiilistellään näitä pikku elämysmatkoja uuteen ulottuvuuteen.

Hei mullahan on kädet!

PS Worldsin Ocean Descent on toiminut kivana vr esittelynä tutuille. Mikä olisikaan mukavampaa, kun pistää kaveri häkkiin ja sukeltamaan syvään mereen loppuhuipennuksena valkohain hyökkäys yrittäen repiä häkkiä palasiksi! RE7 Demolla saa jo aimo annoksen vr kauhua ja Rush of Blood on loistava "kauhuvuoristorataräiskintä" kokemus etenkin valopyssypelejen ystäville. PS Move ohjaimet kyllä kannattaa ehdottomasti hankkia niitä tukevia pelejä varten, jotta kokemus on täydellinen. Itselläni ne olivat jo ps3 ajoilta valmiina ja vihdoin pääsivät kunnon käyttöön! Tetheredin demoa kokeilin viimeisimpänä pikaisesti ja sekin oli positiivinen yllätys. Nerokkaasti toteutettu strategia rakentelupeli, joka varmasti sopii kaiken ikäisille. VR Playroomin saa ilmaiseksi, mutta se on vielä testaamatta. Siitä jotain lukeneena se tarjoaa hauskasti vr ominaisuuksia hyödyntävää moninpelihupia useammalle henkilölle samalta sohvalta nautittuna. Here They Lie kauhupelistä saa "vr pahoinvointia" ja Brookshavenissa ammuskellaan Zombeja paikallaan seisten. Batman Arkham VR on varsinkin bättis faneille upea kokemus, miltä tuntuu olla lepakkomiehen saappaissa.

Teknisestä puolesta positiivisena yllätyksenä tuli mm. 3D:n aitouden tuntu, joka on aivan eri luokkaa mitä olen tottunut näkemään esimerkiksi 55" 3D telkkaristani tai leffateatterissa. Myös ruudunpäivitys kokeilemissani peleissä on ollut erittäin sulavaa. Tästä johtuen ei toki tullut yllätyksenä, että resoluutiota ei olla saatu HD tasolle (en tiedä sitten miten playstation pro:lla), mutta kokemuksen muuten ollessa hyvin aito "siellä olemisen immersio" ei hieman sahalaitaisemmatkaan pikselit häiritse ainakaan itseäni. Äänitekniikasta iso plussa myös! Jo semi hyvillä kuulokkeilla äänimaailman voi sanoa tuplaavan vr kokemuksen. Hyvällä kotiteatterilla toimii toki myös hienosti jos volaa saa laittaa riittävästi kaakkoon.

Pahoinvointi on ehkä asia mikä häiritsee virtuaalimaailmassa itseäni eniten. En tarkalleen tiedä johtuuko se pelistä vai enkö vaan pysty sietämään kunnolla esim vr pelejä, joissa liikutaan itse hahmon ensimmäisestä persoonasta. Tosin RE7 Demon pystyin pelaamaan kokematta juurikaan tätä matkapahoinvointiefektiä, jes!

PS VR:ää voi käyttää mm. omana näyttönänsä mille tahansa ps4:lta tulevalle pelille tai vaikkapa Netflixille. Tämä on kätevää esimerkiksi jos perheen muut jäsenet haluavat samalla katsoa telkkaria kun itse pelaat. Tai jos muuten vaan haluat fiilistellä pelejä tai leffoja valtavalta screeniltä! Elämys vastaa suunnilleen sitä kun olisit pelaamassa valtavassa elokuvasalissa. Näytöksi voi valita kolme eri kokoa, joista suurin on kyllä tosissaan ISO!

Kokonaisuutena Playstation VR on kokemus, joka kannattaa ehdottomasti itse kokea! Se on jotain uutta ja ihmeellistä etenkin konsolimaailmassa. Kaikki eivät siitä varmasti tykkää, mutta suosittelen kuitenkin testaamaan vaikka Ocean Descentin kaverin kakkuloilla (siitä ei pitäisi ainakaan tulla pahaa oloa) ja sen jälkeen miettimään haluaisiko tällä tavalla pelata jatkossa vaikkapa kauhua, johon vehje on aivan omiaan. Jos hyvää peli tarjontaa vaan alkaa tulla, niin pidän PS VR erittäin hyvänä hankintana nelos pleikkarin omistajille!

Testissä Google Cardboard 2.0 & Sony Xperia Z5

Tulipa hommattua uusi puhelin, joka on merkkiä Sony Xperia Z5. Valinta oli helppo, koska edellinenkin luurini oli Xperia mallistoa ja olin siihen useamman vuoden varsin tyytyväinen. Nyt Z5 hyppää suurehkon harppauksen eteenpäin tekniikassa (olihan tuo suht hintavakin) ja puhelin on nyt muutaman viikon aikana ehtinyt miellyttää ja yllättää positiivisesti monin tavoin. Ihan extemporee tuli myös hommattua VR (virtual reality) palvikakkulat, kun satuin kuulemaan niistä ja tässä tekstissä varsinaisena aiheena onkin Google Cardboard 2.0 ja sen pelit/sovellukset.

VR tarkoittaa siis käytännössä videomateriaalia tai vaikkapa pelejä, joissa lasit päässä puhelimen näytöllä näkyvää kuvaa voit katsoa 360 astetta päätä kääntämällä ikään kuin olisit "sisällä kuvassa".

En ole vielä muita VR laseja testannut, mutta nyt kerron joitain kokemuksia tästä pahvisesta hyvin edullisesta vaihtoehdosta, joka avaa oven älypuhelimien virtuaaliulottuvuuteen.
Hinta laseilla oli parin kympin luokkaa, mutta vieläkin halvempia versioita löytyy markkinoilta. Pahvihökötys ei ole järin kestävää tekoa (pahvia kun on) ja itse jo jouduinkin pari kohtaa teippaamaan jo, että setti pysyy kasassa. Myös nenän vakosen reunaan tein ruman pehmusteen vaahtomuovista, koska vaikka itse lasit eivät itsessään naamalla paina juuri mitään, puhelimen sujautettua sisään alkaa kova pahvin reuna hyvin äkkiä tuntua ikävältä nenän päällä. Ei ole mikään kaunis viritys, mutta sillähän ei tässä muotinäytökseen olla menossa, vaan astutaan mobiili virtuaalimaailmaan!

Ensimmäisiä vr videoita, mitä testasin oli mm. tämä hai pätkä Youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=HNOT_feL27Y Ensi fiilikset olivat luokkaa WAU! Meressä sukelluksissa olemisen tuntu oli yllättävän vakuuttava ja hait todella tuntuivat tulevan naamalle.
Kauhuakin on tullut katseltua ja myös tämä pätkä Youtubesta loi melkoista ahdistuksen tunnetta sillee kivalla tavalla: https://www.youtube.com/watch?v=et2Z-Jk5dds
360 vr materiaalia löytyy yllättävän paljon jo tosin laatu vaihtelee hyvin paljon. Varmasti isomman budjetin laseillakin saa näistä vielä enemmän irti, mutta vr testaaminen onnistuu kivasti näillä Cardboardeillakin.
Google Play kaupasta löytyy jo mukavasti sovelluksia ja pelejä Cardboardille, joista mainittakoon sellaista, kun Sinister Edge kauhupeli, jota kannattaa ehdottomasti koettaa, mikäli haluaa pelata jotain todella creepyä (en ole vielä demoakaan uskaltanut läpäistä)! Crazy Swing vr:ssä meinaa oikeasti ottaa mahan pohjasta, kun se on sellainen futuristinen huvipuisto laite. Cardboard Camera sovelluksella pystyy napsimaan näppäriä 360 asteen panorama kuvia kunhan vaan omistaa vakaan käden.
Xperia Z5:lle plussaa Dualshock 4 yhteensopivuudesta. Monissa Cardboard peleissä padi on mukavuuden kannalta lähes välttämätön lisälaite.

Yhteenvetona Google Cardboard 2.0 on ehdottomasti hintansa väärti oleva kapistus, joka kannattaa ehdottomasti testata mikäli vr kiinnostaa (ja omistaa riittävän tehokkaan puhelimen), eikä halua maksaa itseänsä kipeäksi kalliista Oculus Rifteistä tms.