on yksi allekirjoittaneen tavoista purkaa mielen syövereistä pursuilevia ajatuksia ihmisten ilmoille, joten täältä löytyy muun muassa asiaa ja arvosteluja konsolipeleistä, sekä musiikista. Huumoria ja myös vähän diipimpää pohdintaa elämästä, sekä ihan vaan satunnaisia tarinoita meikäläisen maailmasta.
Kategoriat:
- Lifestyle (17)
- Musiikki (13)
- Playstation (24)
- Viihde (9)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogi. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 28. joulukuuta 2016
Syvällisiä VOL2: Mikään ei ole ikuista
Flunssa painaa päällä jo pitkällä toista viikkoa, olo on välillä melko voimaton. Lähden tyttären kanssa virkistävälle kärrylenkille Atalan ja lähistön metsäteille ja pikkukylille. Nämä lenkit ovat loistavaa aikaa mm. ajatella kaikenlaisia syntyjen syviä. Yleensä katselen ympärilleni ja mietin minkälaista historiaa milläkin paikalla on ja että minkälaista olisi jos esimerkiksi oma lapsuuteni olisi ollut joissain näistä taloista, joita tulee matkalla vastaan toinen toisensa jälkeen. Kumpulan huudeilta bongattu yllä olevassa kuvassa seisova talo sitten herätti inspiksen kirjoittaa tästä aiheesta jotain.
Tuo hylätty talo keskellä suht tiiviisti asuttua aluetta herättää ajatuksia. Kenen se on tai on ollut ja minkälainen historia sillä on. Luultavasti melko pitkä. On jännää miettiä, että sielläkin on vietetty jouluja ja muita juhlia, asuttu mukavasti ja koettu elämän monia hienoja ja vähemmän hienoja hetkiä, jotka ovat kaikki jättäneet jälkensä tähän maailmaan. Nyt se on vain pelkkä hylätty rakennus (tai ainakin ulkoapäin näyttää siltä). Tuo rämeikkökin on todennäköisesti ollut joskus siisti pihamaa, jossa lapset ovat leikkineet yms. Miltähän mahtaa näyttää talon sisätiloissa. Harmi ettei tullut parempaa kameraa mukaan, sillä matkalla tuli paljon muutakin kuvaamisen arvoista juttuun sopivaa vastaan.
Tällä hetkellä vaarini pois meno on hyvin ajankohtainen aihe itselleni ja sekin saa miettimään entistä enemmän, ettei mikään ole ikuista. Myös vaarillani oli pitkä elämän historia ja suuri rooli elämässäni.
Sitä on hyvin vaikea käsittää, että jonain päivänä jotain ei enää koskaan ole, ainakaan tässä elämässä. Muistot sentään jäävät ja ne senkun kullastuvat ajan saatossa.
Muistakaamme tehdä paljon hyviä muisteltavia asioita, koska ne antavat voimaa ja tarkoitusta elämälle!
Labels:
2016,
Ajatuksia,
Blogi,
Elämää ja Pohdiskelua,
Lifestyle,
Muistot,
RIP,
Syvällisiä,
Vaari
torstai 15. joulukuuta 2016
Ensitunnelmat ja mielipide: Steep (PS4)
Lautailu on aina kiinnostanut meikäläistä, niin laskettelun, kun rullailunkin muodossa. Niin videopeleissä, töllöstä tuijotettuna kun jopa itse koettuna. Eipä siis ihme, että tämä Steep tuli hankittua ja sitä olin jopa odottanut pidemmän tovin trailereita kuolaten, kun noita lautailupelejä ei hirveästi nykypäivänä ole näkynyt. Viimeisimpänä tuo umpi kökkö THPS5 (josta myös kirjoittelin aikoinaan pienen arvion).
Peli alkaa mielestäni tyylikkäästi ja vuoristoilman raikkaus tuntuu miltei käsin kosketeltavalta. Ambienttinen taustamusiikki ja upeat taustat ensilataus ruudulla antavat odottaa jotain hyvin eeppistä tulevana. Kun latailut on suoritettu ja Ubisoftin servuille kirjauduttu (tämä siis pakollista ennen pelin aloittamista) pelaaja heitetään rinteeseen pienen tutoriaalin kera. Ei siis oikeastaan sen kummemmin kertoilla tarinoita tai jorinoita, vaan tönäistään rinteeltä alas ja huudetaan perään "PIDÄ HAUSKAA!".Pelin genre on erikoinen, avoin vuoristomaailma tutkittavana joko suksilla, laudalla, liitopuvulla tai laskuvarjolla. Näistä jälkimmäinen on yhtä tuskaa, enkä itse ole löytänyt ainakaan mitään iloa kömpelöllä laskuvarjolla leijumiseen. Parin challengen verran olen sillä pöristellyt ja se riitti meikäläiselle. Liitopuku tuo vahvasti Just Cause 3 mieleen haasteratoja myöten. Se on ihan hauskaa, mutta tuntuu silti aika turhalta lisältä laskettelupeliin. Ja joo.. eihän tämä ole pelkkä laskettelupeli, mutta saisi olla p**kele! Suksilla kurvailu ja temppuilu on yllättävän hauskaa ja toimivaa vaikka lautailu allekirjoittaneelle onkin se ykkösjuttu.
Temppuilussa on mukavasti haastetta ja simulaation tuntua vaikkakin tuurilla on myös iso osuus onnistuneen trickin kannalta. Liikkuminen lumella on jotenkin tönkön tuntuista välillä etenkin, kun muistelee super sulavia SSX:siä. Tietty voi olla, että tässä on haettu sitä realismia, mutta kaipaisin silti vähän lisää vahaa suksiin. Jo ensi metrien lumen pöllyttämisen jälkeen vastaan tuli pienoinen järkytys... nimittäin missä grindit ja slidet? Pelistä siis puuttuu railit kokonaan.. MITÄH!? Itselleni ne ovat puolet laskettelupelien ilosta ja tässä niitä ei ole.. Toki kun alueena on lähes "koskematon" vuoristo, niin paikkoja slaidaamiselle ei välttämättä niin hirveästi olisikaan. Mutta eikö edes vähän? Tai itse kehiteltynä? Joku kaatunut puunrunko vaikka? NO EI! Täytyy toivoa vaan, että joku päivitys toisi ne mukanaan (tuskin).
Radoista tässä Steepissä on hankala puhua, kun kaikki on yhtä avointa rinnettä muutamia hyppyreitä lukuunottamatta. Race tyyliset kilpailut on merkitty joko checkpoint rinkuloilla tai kaukana häämöttävällä Finish line rinkulalla. Temppukisoissa ainoastaan jälkimmäisellä. Sen ihmeempiä ohjeita tai sääntöjä ei ole. Joko tavoitellaan korkeata pistemäärää tai koitetaan ehtiä maaliin mahdollisimman nopeasti. Kaikki tehdään pääsääntöisesti yksin tai satunnaisten paikalla olevien pelaajien (tai ghostien) kanssa. Pääsääntöisesti kaikki on vaivatonta ja nopeaa, mutta melko yksinäistä, vaikka online on oltava koko ajan. Sisällön puute vaivaa myös välillä pahasti vaikka haasteita aukeaa koko ajan ja niitä riittää. Pelaajat voivat tehdä niitä myös itse!
Grafiikka on kaunista, välillä jopa yllättävän kaunista etenkin lumi ja valotehosteet. Tulee hetkiä jolloin haluaa vaan fiilistellä upeaa auringon laskua tuulen huminaa kuunnellessa. Pientä takkua on välillä ruudun päivityksessä, mutta pääasiassa se toimii hyvin. Valikoiden ulkoasu on freesi ja selkeä hahmon kustoimoinnista vapaasti liikuttavaan gps karttanäkymään asti. Se vähän huvittaa, miten paljon ainakin itselleni tulee The Division grafiikasta mieleen. Soundtrack on hyvä lasketteluun sopiva, mutta parhaimmillaan tunnelma oli, kun temppukisassa pamahtaa soimaan Bomfunk mc's - Freestyler! Upeeta, että tämä helmi on saatu mukaan ja niin oikeaan peliin kun voi olla!
Yhteen vetona näiden pelituntieni jälkeen Steep on kaikista mainitsemistani puutteistaan huolimatta hyvä "lautailu"peli, joka on parhaimmillaan pienissä annoksissa nautittuna. Pelialueessa riittää koluttavaa ja haasteita pitkäksi aikaa jos vaan siitä tykkää tyyliin "tuolla on tollanen haaste, teenpä sen ja saan XP:tä hahmolleni". Kavereiden pistetulosten ja aikojen rikkominen on aina hauskaa ja ainakin itse viihdyn pelin parissa hyvin. Temppuilu on mulle se juttu!
Labels:
2016,
Arvio,
Blogi,
Fiilistely,
Konsoli,
Lautailu,
Mielipide,
Pelit,
Playstation,
PS4,
Steep,
Videopelit
maanantai 21. syyskuuta 2015
Harrastuksena Videopelit
Ovatko videopelit haitallisia? Onko pelaaminen täysin turhaa ajan hukkaa? Ovatko pelikonsolit vain lapsille? Mielestäni vastaus noihin kaikkiin kysymyksiin kuuluu: EI ja EIVÄT OLE. Tietenkin kohtuus kaikessa ja voihan sitä purkkaankin tukehtua tai kävellessä kompastua. Eivätkä videopelitkään kaikille sovi.
Itse pidän pelaamista hyvänä viihteenä, jonka parissa on mukava kuluttaa aikaa yksin tai kavereiden kera pelistä ja tilanteesta riippuen. Monissa peleissä voi kehittää mm. reaktionopeutta ja taktista pelisilmää, sekä kykyä ratkaista pulmia sen sijaan, että ne olisivat mitenkään haitallisia. Tietysti nuorempia pelaajia on syytä valvoa, mitä he pelaavat ja liika pelaaminen on taas asia erikseen. On myös tärkeää, että pelaaja on henkisesti sillä tasolla, että erottaa mikä on peliä ja mikä todellisuutta. Soliaalinen kanssa käyminen on myös tänä päivänä isona osana pelaamista. Pelaajien ikähaarukka alkaa olla jo hyvin laaja ja luulen, että koko ajan yhä vanhemmat pelaavat videopelejä siinä samalla kun pelit kehittyvät ja kehittyvät retropelaajista puhumattakaan.
Nykyään pelien parissa viihtyminen on hyvin erilaista, kuin mitä se oli lapsena. Pikku nassikkana lähes tulkoon mikä tahansa peli maistui ja niitä jaksoi tahkota läpi kerta toisensa jälkeen, mutta näin aikuisiällä pelinautinto koostuu lähinnä tunnelmista ja fiiliksistä, sekä netissä kilpailemisesta sen sijaan, että peli kuin peli pitäisi päästä vaikeimmalla tasolla läpi mahdollisimman nopeasti. Läheskään niin moni peli ei tee enää vaikutusta, mitä vielä esimerkiksi 15 vuotta sitten, mutta tarjontaa on sitäkin enemmän, joten helmien löytäminen sikojen joukosta vaatii joskus taustatyötä. Onneksi nykyään on Internet, Youtube ja monia peliarvosteluja tekeviä sivustoja, joista helposti selvittää onko peli mahdollisesti ostamisen arvoinen.
Kavereiden kanssa pelaaminen on hauskaa kisaamista tai tiimipeliä, joko netin välityksellä tai kohtisohvalta jaetulla ruudulla pelattuna. Joskus harvinaisena herkkuna myös lanit, kun saadaan muutama kone samaan huoneeseen. Ikäväkseni jaetun ruudun moninpelit alkavat olla tänä päivänä jo harvinaisuus netin yleistyttyä käytännössä joka talouteen ja konsoliin. Se on sääli, koska split screenillä on tullut varmasti parhaat moninpeli muistoni ikinä ja se mahdollisti yhdessä pelaamisen kavereiden ollessa kylässä ilman, että kaikkien tarvitsi raahata omia konsoleita (jopa näyttöjä) mukanansa. Ei nettipeli missään nimessä huono asia ole, mutta kaipaan silti lisäksi näitä jaetun ruudun turnajaisia koti-illan istujaisiin. Yhden kaverin kanssa meillä onkin peli-illoissa klassikoiksi muodostuneet mm. Worms Revolution (PS3), Mod Nation Racers (PS3) ja Call of Duty Black Ops 2 (PS3). Nämä menneen sukupolven pelit pärjäävät uudelle sukupolvelle, koska paikallinen toimiva moninpeli ja kahdessa jälkimmäisessä kirsikkana kakun päällä jaetulla ruudulla liittyminen nettikarkeloihin!
Yksin pelatessani pelimaailmaan uppoutuminen onkin sitten oma juttunsa. Mielestäni peleissä tärkeää on tunnelma ja siellä pelin maailmassa olemisen tuntu. Aina sen ei tarvitse olla niin kovin realistista kunhan vaan on toteutettu hyvin. Hyvät kontrollit ja selkeä grafiikka ovat myös nykyään iso vaikuttava tekijä pelifiilikseen. Pidän peleistä mihin on helppo päästä sisään ja pelata tovi tai pari sen kummempaa ajattelematta esim Wolfenstein The new order (PS4) on maistunut viime aikoina oikein hyvältä pienissä erissä. Sitten on myös kiva, että on "työn alla" yksi isompi peli mihin uppoutua silloin, kun aikaa on pidemmille sessioille esim Witcher 3 Wild hunt (PS4). Netissä "yksin" pelatessani kovia tapauksia ovat viime aikoina olleet Trials Fusion (PS4) ja Rocket League (PS4). Myös Call of Duty sarjasta on melkein kaikki osat tullut hankittua loistavan nettipelinsä johdosta.
Miksi keskeneräisiä pelejä julkaistaan? Nykyään lähes poikkeuksetta, kun ostaa peliuutuuden joko fyysisen tai digitaalisen, on pelin asennuttua jo ensimmäinen päivitystiedosto ladattavana. Eipä siitä itselleni suurta vaivaa ole siinä samalla asennella sekin, mutta monesti peli sisältää sen jälkeenkin vielä paljon korjattavia asioita, joita fiksaillaan myöhemmissä päivityksissä. Viime ajoilta hyvinä esimerkkeinä Assasin's greed Unity ja pelikelvoton Batman Archam city (PC versio). Sitten isompi harmi tämä onkin niille harvoille, joilla ei ole konsoli yhteydessä nettiin. Niinpä ei päivityksiäkään silloin saada ladattua.
Oma pelihistoriani alkoi vuonna 1998, kun sain viimein joululahjaksi oman Playstationin ja peliksi siihen Tekken 2. Sitä ennen olin toki kavereilla pelaillut joskus Nintendoa, Sega Mega Drivea, Pleikkaria ja vanhoja PC pelejä. Kaikki Playstationit (käsikonsoleita lukuunottamatta) on tullut hankittua pariinkin otteeseen vanhemman version hajottua. Xbox 360 tuli kerran heräteostoksena, mutta myin sen myöhemmin pois, kun halusin mieluummin pysyä Sonyn puolella. Myös GameBoy Pocket löytyi aikoinaan kokoelmista, mutta nykyään pelailen melko puhtaasti Pleikkareilla.
Labels:
2015,
Ajatuksia,
Blogi,
Konsoli,
Pelit,
Playstation,
PS3,
PS4,
Videopelit
sunnuntai 6. syyskuuta 2015
Espanja Torrevieja 2015 vol.4
Muutamaan päivään ei ole tullut kirjoiteltua mitään, kun netti takkuili ja muutenkin oli ohjelmaa, niin nyt korjataan asia!
Perjantaina käytiin illan suussa käppäilemässä Torreviejan merenranta kadulla, jossa parissakin paikkaa syömässä, sekä juomassa.
Ensimmäisessä paikassa tilasin Hampuraisen hiukopalaksi ja ranskalaiset tuli kylkeen (hinta vajaa 5 egee) ja ihan hyvää oli.
Toisessa paikkaa illan päätteeksi otin kolmen lajin menun, jossa alkuruokana Ceasar salaatti 5/5, pääruokana Steak kebab 3/5 ja jälkiruokana mansikkajäätelöpallo 2/5. Salaatti maistui oikein hyvälle ja oli riittävän iso. Kebab ei ollut ihan sitä mitä odotin vaan pyötään tuli 3 lihan palaa varrastikussa. Maultaan ihan ok, mutta melko köyhä pääruoaksi. Jälkiruokajäätelö oli melkoisen pieni, eikä mitään kastikkeita tai höysteitä mukana. Maultaan se oli jotenkin sorbettimainen niinkun olisi kertaalleen jo sulanut ja jäähdytetty uudelleen. Menun hinta oli 9,80€, joten ei tehnyt pahaa lovea lompakkoon.
Molemmissa paikoissa palvelu nopeaa ja hyvää, eikä hinta/laatu suhteessakaan valittamista.
Käytiin rantakadulla pyörähtämässä myös parissa putiikissa, tivolissa ja casinolla.
Kaupoista ei tarttunut mukaan juuri mitään, kunhan pyörittiin ja ihmeteltiin. Tivoli käytiin kävellen läpi, muttei rohjettu ruoan jälkeen mennä laitteisiin pomputeltavaksi. Sinänsä sysipimeänä perjantai-iltana paikka oli jo nähtävyys kaikkine valoineen ja härpäkkeineen.
Casino oli melkoinen pettymys. Jo se, että oltiin koko paikan ainoat asiakkaat, kassaneiti hädin tuskin osasi englantia ja rulettiakaan ei pyörittänyt edes oikea ihminen, kertoi vähän paikan tasosta. Erilaisia pelikoneita ei ollut nimeksikään, eikä niistä ylipäätänsä voittanut "mitään".
Drinkkejä illan kuluessa tuli maisteltua Caipiranhaa, Sex on the beachia ja Long island ice teata. Hinta/laatusuhteet jälleen kohdillaan! Kamera ja puhelinkin jäi kämpille tällä reissulla, joten ainoat kuvat saatiin Lauran puhelimella.
Kulttuurieroja Suomeen on täällä tullut vastaan jonkin verran. Mm. tämä paikallinen kansallishuvi Härkätaistelu, jota en ymmärrä ollenkaan. Yhden erän verran katsoin sitä telkusta ja se riitti. Melkoista eläinrääkkäystä, kun typerissä vaatteissa hihhuloivat miehet törkkivät ja härnäävät eläintä piikeillä ja miekoilla niin kauan, että se kuolee... tai sitten miehelle käy köpelösti, kuten tämän katsomani erän päätteeksi, kun härkä viimeisillä voimillaan onnistuu iskemään "sankariamme" sarvella rintaan. Jotenkin tuli sellainen fiilis, että oikeus voitti (tällä kertaa), tosin härkä kuitenkin listittiin joka tapauksessa.
Uutisissa täällä näytetään tilanteet niin karuina, kun ne ovat mitään sen kummemmin sensuroimatta. Esim. poliisien huumediilerin kiinniottotapahtuma ja hukkuneen 3 vuotiaan rannalla makaava ruumis jäivät mieleen.
Lastenohjelmat ja piirretyt ainakin tolla paikallisella Boing kanavalla, on niin sekavia ja ihmeellisiä, että tuskin tajuaisin niistä mitään vaikka puhuisivat suomea.
Se on kanssa jännä, että ilman paitaa ei saa mennä kauppaan. Suomalaisena minä ainakin kuvittelisin, että näillä helteillä se on ihan ok.
Tivolissa viinakojut ja lasten härpäkkeet olivat hyvin sulassa sovussa keskenään, mikä ei Suomessa tulisi kuuloonkaan. Kuitenkaan humalaisia en nähnyt ensimmäistäkään vaikka oli viikonloppu.
Yleisesti ottaen säät ovat suosineet ja mukavaa on ollut. Eilen katsottiin illan päätteeksi kotimainen elokuva Mielensäpahoittaja. Yöllä tänne iski melkoinen myrsky, jonka rinnalla Suomen rankkasateet ovat pelkkää tihkuttamista. Tänään mennään juhlistamaan anopin synttäreitä johonkin intialaiseen ravintolaan.
Perjantaina käytiin illan suussa käppäilemässä Torreviejan merenranta kadulla, jossa parissakin paikkaa syömässä, sekä juomassa.
Ensimmäisessä paikassa tilasin Hampuraisen hiukopalaksi ja ranskalaiset tuli kylkeen (hinta vajaa 5 egee) ja ihan hyvää oli.
Toisessa paikkaa illan päätteeksi otin kolmen lajin menun, jossa alkuruokana Ceasar salaatti 5/5, pääruokana Steak kebab 3/5 ja jälkiruokana mansikkajäätelöpallo 2/5. Salaatti maistui oikein hyvälle ja oli riittävän iso. Kebab ei ollut ihan sitä mitä odotin vaan pyötään tuli 3 lihan palaa varrastikussa. Maultaan ihan ok, mutta melko köyhä pääruoaksi. Jälkiruokajäätelö oli melkoisen pieni, eikä mitään kastikkeita tai höysteitä mukana. Maultaan se oli jotenkin sorbettimainen niinkun olisi kertaalleen jo sulanut ja jäähdytetty uudelleen. Menun hinta oli 9,80€, joten ei tehnyt pahaa lovea lompakkoon.
Molemmissa paikoissa palvelu nopeaa ja hyvää, eikä hinta/laatu suhteessakaan valittamista.
Käytiin rantakadulla pyörähtämässä myös parissa putiikissa, tivolissa ja casinolla.
Kaupoista ei tarttunut mukaan juuri mitään, kunhan pyörittiin ja ihmeteltiin. Tivoli käytiin kävellen läpi, muttei rohjettu ruoan jälkeen mennä laitteisiin pomputeltavaksi. Sinänsä sysipimeänä perjantai-iltana paikka oli jo nähtävyys kaikkine valoineen ja härpäkkeineen.
Casino oli melkoinen pettymys. Jo se, että oltiin koko paikan ainoat asiakkaat, kassaneiti hädin tuskin osasi englantia ja rulettiakaan ei pyörittänyt edes oikea ihminen, kertoi vähän paikan tasosta. Erilaisia pelikoneita ei ollut nimeksikään, eikä niistä ylipäätänsä voittanut "mitään".
Drinkkejä illan kuluessa tuli maisteltua Caipiranhaa, Sex on the beachia ja Long island ice teata. Hinta/laatusuhteet jälleen kohdillaan! Kamera ja puhelinkin jäi kämpille tällä reissulla, joten ainoat kuvat saatiin Lauran puhelimella.
Kulttuurieroja Suomeen on täällä tullut vastaan jonkin verran. Mm. tämä paikallinen kansallishuvi Härkätaistelu, jota en ymmärrä ollenkaan. Yhden erän verran katsoin sitä telkusta ja se riitti. Melkoista eläinrääkkäystä, kun typerissä vaatteissa hihhuloivat miehet törkkivät ja härnäävät eläintä piikeillä ja miekoilla niin kauan, että se kuolee... tai sitten miehelle käy köpelösti, kuten tämän katsomani erän päätteeksi, kun härkä viimeisillä voimillaan onnistuu iskemään "sankariamme" sarvella rintaan. Jotenkin tuli sellainen fiilis, että oikeus voitti (tällä kertaa), tosin härkä kuitenkin listittiin joka tapauksessa.
Uutisissa täällä näytetään tilanteet niin karuina, kun ne ovat mitään sen kummemmin sensuroimatta. Esim. poliisien huumediilerin kiinniottotapahtuma ja hukkuneen 3 vuotiaan rannalla makaava ruumis jäivät mieleen.
Lastenohjelmat ja piirretyt ainakin tolla paikallisella Boing kanavalla, on niin sekavia ja ihmeellisiä, että tuskin tajuaisin niistä mitään vaikka puhuisivat suomea.
Se on kanssa jännä, että ilman paitaa ei saa mennä kauppaan. Suomalaisena minä ainakin kuvittelisin, että näillä helteillä se on ihan ok.
Tivolissa viinakojut ja lasten härpäkkeet olivat hyvin sulassa sovussa keskenään, mikä ei Suomessa tulisi kuuloonkaan. Kuitenkaan humalaisia en nähnyt ensimmäistäkään vaikka oli viikonloppu.
Yleisesti ottaen säät ovat suosineet ja mukavaa on ollut. Eilen katsottiin illan päätteeksi kotimainen elokuva Mielensäpahoittaja. Yöllä tänne iski melkoinen myrsky, jonka rinnalla Suomen rankkasateet ovat pelkkää tihkuttamista. Tänään mennään juhlistamaan anopin synttäreitä johonkin intialaiseen ravintolaan.
Labels:
2015,
Blogi,
Casino,
Espanja,
Juoma,
Kesä,
Kuuma,
Lifestyle,
Loma,
Merenranta,
Ravintola,
Ruoka,
Tivoli,
Torrevieja,
Ulkomailla
keskiviikko 2. syyskuuta 2015
Espanja Torrevieja 2015 vol.3
Päivän settiä: autoiltu ja talsittu oikeen urakalla meneen mm. luonnonpuistossa, meren rannalla ja markkinoilla. Aurinko porottanu siihen malliin, että nahka on kohta väriltään joko punainen tai ruskea. Vielä ei kiristele ihoa ONNEKS! Tarkoitus olis kohta mennä altaille hetken sisätiloissa vilvoittautumisen jälkeen.
Carrefour oluella kohtuullinen hinta/laatusuhde, kun hintalapussa tarjouksessa 0,08€ tölkki. Ei tää nyt niin pahan makuistakaan oo. Muutamaa muutakin uutta (halppis)olutmerkkiä tuli jo testattua, joista vihreä tölkkinen Steinburg osoittautui omaan suuhuni sopivimmaksi. Paikallisissa ruokapaikoissa ei olla vielä käyty, koska niin hyviä kotiruokia ollaan saatu, mutta ainakin viime reissulta tuttu miälevvikanen buffetpaikka (jossa vetäsin totaaliset ruokaöverit ja ajattelin, että ei enää ikinä tänne) on tämänkin matkan tehtävälistalla. Siitä sitten lisää myöhemmin.
Eilen oli melko pilvistä...

...Mutta tänään taas paistaa


Carrefour oluella kohtuullinen hinta/laatusuhde, kun hintalapussa tarjouksessa 0,08€ tölkki. Ei tää nyt niin pahan makuistakaan oo. Muutamaa muutakin uutta (halppis)olutmerkkiä tuli jo testattua, joista vihreä tölkkinen Steinburg osoittautui omaan suuhuni sopivimmaksi. Paikallisissa ruokapaikoissa ei olla vielä käyty, koska niin hyviä kotiruokia ollaan saatu, mutta ainakin viime reissulta tuttu miälevvikanen buffetpaikka (jossa vetäsin totaaliset ruokaöverit ja ajattelin, että ei enää ikinä tänne) on tämänkin matkan tehtävälistalla. Siitä sitten lisää myöhemmin.
Eilen oli melko pilvistä...
...Mutta tänään taas paistaa
| Markkina hälinää |
| Uunituoreita Churroja |
Labels:
2015,
Blogi,
Espanja,
Kesä,
Kuuma,
Lifestyle,
Loma,
Tarkenee,
Torrevieja,
Ulkomailla
tiistai 1. syyskuuta 2015
Espanja Torrevieja 2015 vol.2
Nyt molempina aamuina herätty kelloa katsomatta (osittain tuon nuoremman pomon johdosta, joka muuten täytti toissa päivänä 9kk), syöty rauhassa aamupala ja tehty muut aamutoimet. Koneella käymään tullessani päivän ensimmäinen vilkaisu paikalliseen aikaan, kun ajattelin, että päivä on jo hyvää vauhtia pitkällä... Hädin tuskin kello on edes kymmentä. Positiivinen yllätys, että ei tuhlatukaan tätäkään päivää nukkumiseen!
Eilen tuli käytyä sekä Lidlissä, että Carrefourissa, joka vastaa kooltaan ehkä Suomen Prismaa tai vähän vielä isompi pulju. Hinnoissa ero Suomeen näkyy lähinnä alkoholijuomissa, muuten hintalaput näytti melko tutuilta. Hämääviä "Osta 3, maksa 2" tyylisiä tarjouksia tuli vastaan paljon, mitkä kassan jälkeen selvisivätkin "Osta 3, saat 2 viimeistä puoleen hintaan tms" Damn, kielimuuri ja turistia viedään.
Eilen täällä oli harvinainen, meille suomalaisille niin kodikas sääilmiö SADE! Täällä se tosin oli enemmänkin mukavan virkistävää kuin, että olisi haitannut. Vähän pilvistä on tänäänkin, mutta eipähän ainakaan pala ulkoalla kovin helposti jos sitä menis altaille uimaan ja sen jälkeen kattoterdelle löhöämään.
Kuvia paikallisesta Lidlistä:



Eilen tuli käytyä sekä Lidlissä, että Carrefourissa, joka vastaa kooltaan ehkä Suomen Prismaa tai vähän vielä isompi pulju. Hinnoissa ero Suomeen näkyy lähinnä alkoholijuomissa, muuten hintalaput näytti melko tutuilta. Hämääviä "Osta 3, maksa 2" tyylisiä tarjouksia tuli vastaan paljon, mitkä kassan jälkeen selvisivätkin "Osta 3, saat 2 viimeistä puoleen hintaan tms" Damn, kielimuuri ja turistia viedään.
Eilen täällä oli harvinainen, meille suomalaisille niin kodikas sääilmiö SADE! Täällä se tosin oli enemmänkin mukavan virkistävää kuin, että olisi haitannut. Vähän pilvistä on tänäänkin, mutta eipähän ainakaan pala ulkoalla kovin helposti jos sitä menis altaille uimaan ja sen jälkeen kattoterdelle löhöämään.
Kuvia paikallisesta Lidlistä:
Labels:
2015,
Blogi,
Carrefour,
Espanja,
Kesä,
Kuuma,
Lidl,
Lifestyle,
Loma,
Torrevieja,
Turisti,
Ulkomailla
maanantai 31. elokuuta 2015
Espanja Torrevieja 2015 vol.1
Matka lentoineen meni yllattavan kivuttomasti ja nyt ollaan asetuttu kohteeseen Espanjan Torreviejassa. Ja kuinka arvata saattaakin, kuuma on ku saunassa. Ilmaistointilaite ja kylma olut onneksi helpottavat hellelukemia. Ensimmainen yo takana ja tanaan kaytiin jo aamu-uinnilla taloyhtion uima-altailla. Siella ei ollut aamutuimaan ketaan meidan poppoon lisaksi, kun suurin osa paikallisista on jo lomansa lusineet, niin saatiin olla ihan rauhassa. Vesi oli tietenkin kuin linnun maitoa. Iltapaivalla suunnitelmissa olisi kaupoilla kayntia ja herateostoksia. Alla muutama kuva paikallisesta lukaalistamme.
Labels:
2015,
Blogi,
Espanja,
Kesä,
Kuuma,
Lifestyle,
Torrevieja,
Ulkomailla
keskiviikko 29. heinäkuuta 2015
Kiroilu musiikissa
Töissä aamukuormaa purkaessa radio on hyvin piristävä elementti. Välillä sieltä tulee hyvää läppää juontajien toimesta etenkin Suomipopin aamulypsyssä, mutta myös paljon musiikkia, pääasiassa listahittejä. Muuten en radiota juurikaan kuuntele, koska näistä radiohiteistä hädintuskin puolet on nykyään edes sitä tasoa, että kestäisi kuunnella päätä hajottamatta... Noh makuasioitahan noi, mutta nyt asiaan.
Musiikkia kuunnellessa tulee pohdittua kaikenlaisia biiseihin liittyviä asioita, esim nyt viime aikoina olen miettinyt kiroilua musiikissa. En pidä sitä oikeen minään, kun joka toista lausetta tuetaan voimasanalla. Pahimmillaan se on jopa raivostuttavaa ja halpamaista. On taito käyttää kirosanoja oikein ja oikeissa paikoissa. Mieleeni on asiaa kelaillessani jäänyt viime aikoina muutama suomalainen esimerkki erittäin onnistuneesta kiroilusta musiikissa, jossa itselläni ainakin pyyhkäisee kylmän väreet kehossani aina kohdan kuultuani. Nämä esimerkit ovat todella epätyypillisiä omaan musiikkimakuuni, mutta mitä pienistä, kun ei nekään meistä.
Ensimmäinen, joskin melko vanha biisi on Maija Vilkkumaa - EI. "...Ja hän tietää ettei taiat auta, hän huutaa päästä mut ulos jumalauta". Hrrr toimii!
Maija Vilkkumaa - Ei
Toinen esimerkki tulee rääväsuulta Petri Nygård - SEOPETRII. "Mu riimit on pippurikaasuja, katon teitä alaspäin vittu mitä raasuja!". Voi sitä puistatuksen määrää kun ton kohdan kuulee!
Petri Nygård - SEOPETRII
Kolmas ja tuorein esimerkki on Arttu Wiskari - Sirpa. "Joku huusi saatanan koditon, aivan sama mulla onni on". Damn!
Arttu Wiskari - Sirpa
Kertokaas ihmiset tuleeko teille samoja fiboja tai mitä muuten olette mieltä kiroilusta musiikissa?
Labels:
Ajatuksia,
Arttu Wiskari,
Blogi,
Maija vilkkumaa,
Mietteitä,
Musiikki,
Petri nygård,
Protush
sunnuntai 5. heinäkuuta 2015
Lyhyt kuuma kesä
Mites kesäloma on menny? No siinähän se, hyvä kun ehti kissaa sanoa ja se olikin jo ohi!
Viimeinen lomapäivä menossa tällä erää. Yksin kotona (muksu päikkäreillä pihassa) ja olisi hetki aikaa puuhailla rauhassa jotain vaikka uutta musiikkia, mutta iskee taas se aikaansaamattomuuden iki-inhottava tunne. Päivä valuu heittämällä ohi ja ajatukset tulevasta työviikosta alkavat ahdistaa pikku hiljaa hyvissä ajoin. Aina sama juttu kun loma alkaa oleen taputeltu. Jos sitä tän yhden kirjoituksen verran sais aikaseksi ja sit lähtis vaikka taas ulkoilemaan. Ja joo, eihän sitä lomalla aina tarvitsekaan saada aikaiseksi.
Aurinko on ehtinyt kyllä jättää mukavasti väriä ihon pintaan ja jokunen huurteinenkin tuli parin loma viikon aikana kumottua. Onneksi vielä on pari viikkoa lomaa jäljellä sitten syksymmällä, jolloin Espanja kutsuu melkeimpä jo perinteeksi muodostuneeseen tyyliin. Nyt vaan pitäis välissä jaksaa painaa vajaat pari kk hommia ennen sitä.
Muutamia hienoja "seikkailuja" luonnossa on tullu tehtyä ja mökillä paahduttua. Toivottavasti säät vaan suosii, että niitä päästään toteuttamaan tänä kesänä vielä monesti. Ei sitä näin kuumilla helteillä oo tullut mieleenkään aloittaa vaikkapa uuden biisin tekoa tms. Istutaan sitte taas koneella enemmän kun vähän viilenee.
Tulevalla lomareissulla ajattelin, että voisi koittaa laittaa tänne muutaman San Miquelin huuruisen blogitekstin hellevarjon alta aina kun tulee jotain kirjoittamisen arvoista mieleen. Lähinnä kuvia varmaan putkahtelee sitten enemmänkin riippuen siitä minkälaiset mahdollisuudet loma-asunnollamme on internetin käyttöön. Mutta nyt muuten kesällä rustailu jää todennäköisesti vähemmälle.
Kuvia Torrevieja 2013
Halimasjärvi, Atala 2015

Tanssimusiikkia kesäiltamiin: Protush - Forbidden paradise 2015
Viimeinen lomapäivä menossa tällä erää. Yksin kotona (muksu päikkäreillä pihassa) ja olisi hetki aikaa puuhailla rauhassa jotain vaikka uutta musiikkia, mutta iskee taas se aikaansaamattomuuden iki-inhottava tunne. Päivä valuu heittämällä ohi ja ajatukset tulevasta työviikosta alkavat ahdistaa pikku hiljaa hyvissä ajoin. Aina sama juttu kun loma alkaa oleen taputeltu. Jos sitä tän yhden kirjoituksen verran sais aikaseksi ja sit lähtis vaikka taas ulkoilemaan. Ja joo, eihän sitä lomalla aina tarvitsekaan saada aikaiseksi.
Aurinko on ehtinyt kyllä jättää mukavasti väriä ihon pintaan ja jokunen huurteinenkin tuli parin loma viikon aikana kumottua. Onneksi vielä on pari viikkoa lomaa jäljellä sitten syksymmällä, jolloin Espanja kutsuu melkeimpä jo perinteeksi muodostuneeseen tyyliin. Nyt vaan pitäis välissä jaksaa painaa vajaat pari kk hommia ennen sitä.
Muutamia hienoja "seikkailuja" luonnossa on tullu tehtyä ja mökillä paahduttua. Toivottavasti säät vaan suosii, että niitä päästään toteuttamaan tänä kesänä vielä monesti. Ei sitä näin kuumilla helteillä oo tullut mieleenkään aloittaa vaikkapa uuden biisin tekoa tms. Istutaan sitte taas koneella enemmän kun vähän viilenee.
Tulevalla lomareissulla ajattelin, että voisi koittaa laittaa tänne muutaman San Miquelin huuruisen blogitekstin hellevarjon alta aina kun tulee jotain kirjoittamisen arvoista mieleen. Lähinnä kuvia varmaan putkahtelee sitten enemmänkin riippuen siitä minkälaiset mahdollisuudet loma-asunnollamme on internetin käyttöön. Mutta nyt muuten kesällä rustailu jää todennäköisesti vähemmälle.
Kuvia Torrevieja 2013
![]() |
| Näkymää asunnon kattoterassilta |
![]() |
| Kuuma on! |
![]() |
| Lepohetki |
Halimasjärvi, Atala 2015
Tanssimusiikkia kesäiltamiin: Protush - Forbidden paradise 2015
Labels:
2015,
Blogi,
Elämää ja Pohdiskelua,
Espanja,
Info,
Kesä,
Lifestyle,
Loma,
Mietteitä,
Protush,
Suunnitelmia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)














